Wednesday, 23 January 2019

Iltapäiväkahviseuraa tarjolla

Jo vuosia ystävien tapaaminen on painottunut iltoihin. Vaikka elämä on nykyään lähinnä muuta kuin biletystä, helpoin tapa tavata ystäviä on kokoontua illalla yhteisen ruuan ja juomien pariin. Konsertit ovat iltaisin, elokuvatreffit sovitaan työpäivän jälkeiseen aikaa. Saksassa on yleistä kutsua syntymäpäivävieraatkin kodin ulkopuolelle, joten en tiedä, paljonko kodeissa kyläillään. Mutta nyt minusta tuntuu, että muutos on täällä.

Lapsuudesta muistan tapaamiset tuttavaperheiden kanssa. Iltapäivän vietto aloitettiin usein lounaalla ja jatkettiin päiväkahvilla ja sitten vieraat lähtivät kotiinsa. Tai sitten vierailu sisälsi vain iltapäiväkahvit. Jossain vaiheessa oman aikuiselämän alussa ihmisten tapaaminen siirtyi iltoihin: illallisiin, yhteisiin laseihin, baarikierroksiin.

Varsinkin kun asuu ulkomailla eikä sukulaisia ja siten "pakollisia" viikonlopputapaamisia tai sunnuntailounaita ole, sunnuntaista on tullut päivän verran omaa aikaa. 

Tilanne on tosin juuri nyt muuttumassa, ja siihen ovat syynä lapset. Suomessa kaikilla ystävilläni on lapsia, joita käyn tervehtimässä yökyläilyn verran, mutta nyt Saksankin kaveriporukoissakin alkaa olla jälkikasvua. Parhaaksi tapaamisajaksi ovat muodostumassa arki-iltapäivät ja viikonloput brunssien tai kahvittelujen merkeissä.

Ja tiedättekö mitä? Minusta se on ihanaa.
Mies nauroi, että on niin harvinaista, että rouva leipoo, että se pitää heti tallentaa kuviin. 
Viime sunnuntaina saimme kylään tuttavaperheen lapsineen. Kävi kuulkaa niin, että rouva leipoi ihan itse eikä aina vain mies. Minulla on hyllyssä aivan ihana leivontakirja, jota aina silloin tällöin selailen, mutta syytä leipomiseen löytyy harvoin, koska emme me kahdestaan juuri makeaa syö.

Nyt päätin leipaista mustikkapiirakan, kun syöjiäkin oli tiedossa. Selkeillä ohjeilla homma onnistui ja hyvää tuli. Tai niin voi varmaan päätellä siitä, että vierailija halusi reseptin mukaansa kotiinviemisiksi. Lusikoituani jämät myöhemmin iltapalaksi totesin, että kyseinen muropiirakka maistuu ehdottomasti parhaimmalta tuoreena ja vielä lämpimänä eikä seisomisen jälkeen.

Saa nähdä, miten tuleva lapsemme tulee muuttamaan kyläilykulttuuria, mutta juuri nyt tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että tavataan jo päivällä eikä vasta illalla. Päinvastoin. Seuraavat vieraatkin on jo sovittu, mutta he tulevat illalla, koska kyseessä on yhdeksi illaksi lapsistaan vapautetut äiti-ihmiset, joille pitää olla viiniä. Tervetuloa!
Miten teillä kyläillään?

*** Leivontakirja saatu Kustannus-Mäkelältä muistoksi ensimmäisistä kirjamessuista.
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?