Portugalin hallitsija päättää rakennuttaa itselleen kesähuvilan kukkulalle Lissabonin ulkopuolelle. Idea on niin hyvä, että moni muukin päättää seurata esimerkkiä ja hankkia itselleen satumaisen palatsin pääkaupungin sykkeen ulkopuolelle. Tervetuloa Sintraan, jossa vain mielikuvitus on rajana!
Nykyään Unsecon maailmanperintökohteisiin kuuluva Sintra sijaitsee 25 kilometriä Lissabonista luoteeseen. Sinne pääsee kätevästi paikallisjunalla, ja se on juuri sopivan kokoinen päiväkohde. Meno-paluulippu Rossion asemalta maksoi vaivaiset 5 €, ja matka kesti 40 minuuttia. Juna kulkee vain kaksi kertaa tunnissa, vaikka monet matkaoppaat väittävät sen kulkevan useammin. Voi tosin olla, että kesäsesongilla linjaa ajetaan tiheämmin.
Sintrassa voi urheilla ja puuskuttaa mäkiä ylös, mutta paras tapa liikkua on bussi. Kiertomatka rautatieasema - vanha keskusta - Penan linna - rautatieasema maksoi 5,50 €. Bussista voi jäädä matkan varrella pois ja kierrosta voi jatkaa, kun siltä tuntuu. Bussilinjoja on useita, ja reitti määräytyy sen mukaan, minkä palatsin luona mikin auto pysähtyy. Tarjolla on myös takseja ja hevoskärryjä mutta niiden kyydistä saa pulittaa paljon enemmän.
Kaikki matkaoppaat sanovat, että Sintraan kannattaa lähteä aikaisin aamulla, koska siellä on aina paljon porukkaa. Salainen vinkkini sinulle on: mene vasta iltapäivällä. Lähdimme Lissabonista joskus puolenpäivän jälkeen ja saavuimme Sintraan siinä vaiheessa, kun suuret massat alkoivat jo palailla linnoilta takaisin kohti rautatieasemaa. Palatsit ovat auki iltaan asti, joten iltapäiväaika kannattaa todellakin hyödyntää.
Sintrassa on useita 1800-luvulta peräisin olevia palatseja, ja me kävimme niistä kahdessa.
Quinta da Regaleira
Linnan alue on vaihtanut omistajaa usein, kunnes päätyi 1800-luvulla Carvalho Monteiro -perheen käsiin. He antoivat italialaiselle arkkitehdille ja tilasuunnittelijalle Luigi Maninille vapaat kädet puutarhan suhteen, minkä tuloksena syntyi aivan käsittämätön puutarha. Rinteille levittäytyvä valtava puutarha pitää sisällään labyrinttejä, tunneleita, torneja, penkkejä, kukkaistutuksia, vesiputouksia ja mitä mielikuvituksellisempia kulkureittejä. Puutarhaa voi kiertää kartta kädessä tai sitten siellä voi vain kulkeutua paikasta toiseen, kuten me teimme.
Itse linna ja siihen liittyvät rakennukset ovat tietysti myös romanttisen upeita, mutta Quinta da Regaleiran pääkohde on ehdottomasti sen satumainen puutarha. Pääsylippu maksoi 6 € ja se sisälsi sekä linnan että puutarhan.
Palácio National da Pena
Lounastauon jälkeen annoimme bussin viedä meidät mutkaista tietä kukkulalle ja Palácio de Penan luo. Harkitsimme tovin kävelyä mutta olen tyytyväinen, että luovuimme ideasta. Mutkitteleva tie on kapea ja sitä pitkin kulkee busseja ja autoja, jälkimmäisiä molempiin suuntiin. Rautatieasemalta voisi kiivetä ylös myös luontopolkua pitkin, mutta me olimme tässä vaiheessa jo vanhassa keskustassa, joten hyppäsimme bussiin.
Minulle Sintra on tähän mennessä ollut yhtä kuin tämä surrealistinen kuninkaallinen palatsi, joten sinne oli aivan pakko päästä. Kelta-puna-siniseinäinen palatsi sisältää vanhan luostariosan sekä 1800-luvun hallitsijoiden rakennuttaman palatsin. Vierailijat nousevat linnalle satumaisen puiston läpi. Pikku hiljaa puiden välistä alkaa pilkottaa keltaista ja sitten se on siinä, lapsuuteni unelmien täydellistymä eli satulinna.
Linnan voi kiertää ulkokautta, mikä tarjoaa kirkkaana päivänä näkymät Atlantille ja toisessa suunnassa Lissaboniin asti. Sisätiloissa toimii museo, jossa esitellään edesmenneiden hallitsijoiden asuintiloja ja kerrotaan linnan historiasta. Iltapäivällä vierailijoita on vähemmän, ja meille sanottiin, että saamme tutkia huoneita kiireettä ja ihan niin kauan kuin haluamme.
Ikkunoista aukeaa hulppeat maisemat yli aakeiden laaksojen. Palatsi vaikuttaa sisältä paljon pienemmältä kuin ulkoa eivätkä sen huoneet ole yhtä surrealistisesti somistettuja kuin ulkoseinät. Useampi hallitsija ehti asuttaa Penan palatsia, kunnes se luovutettiin museokäyttöön vuonna 1910.
Linnalle päästäkseen on maksettava yhteislippu, johon kuuluu myös koko usean hehtaarin puisto, jossa voisi vaellella loputtomasti. Lippu maksoi 14 €. Tuulinen ja pilvinen päivä oli sen verran viileä, että teimme puistossa vain pienen kierroksen. Sen jälkeen laskeuduimme bussilla takaisin rautatieasemalle ja jatkoimme sieltä takaisin Lissaboniin. Juna oli illansuussa puolityhjä eli retken ajoittaminen iltapäivään oli erinomainen ratkaisu.
Castelo los Mouros jäi odottamaan seuraavaa Sintran retkeä. |
Täällä yksi linnafani, jonka kokoelmista puuttuu tämä linna. Kivat kuvat!
ReplyDeleteKiitos! Satuimme paikalle myöhäisiltapäivällä, jolloin turisteja oli vähemmän, ja onnistuin saamaan muutaman kuvan jopa ilman ylimääräisiä ihmisiä :) Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka! Näiden kahden lisäksi siellä on ainakin kolme muutakin kiinnostavaa palatsia. Linnabongarin unelmakohde :)
DeleteOlipa mukava palata näihin suosikkipaikkoihin tämän postauksen kautta. Ihanat maisemat ja kivasti kirjoitettu teksti! :)
ReplyDeleteKiitos Ilona! Tämä satumainen linna kuului ehdottomasti reissun kohokohtiin :)
Delete