Friday 21 April 2017

Vinkkejä bloggareille

Vuosi sitten, noin viiden ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen alkoi blogini uusi elämä. Uudelleensyntymän takana on kaksi syytä. Ensinnäkin tutustuin suomalaisiin Saksassa asuviin bloggareihin ja sain kuulla, mitä kaikkea blogin kanssa voi tehdä ja miten sitä voi rakentaa eteenpäin. Toisekseen työtilanne muuttui siten, että aikaa blogille ja kirjoittamiselle ilmaantui lisää, ja siten oli mahdollista alkaa kehitellä tätä sivustoa eteenpäin.

Kun perustin blogin vuonna 2010, blogin tekeminen ei ollut sellaista kuin nykyään. Blogiyhteisöjä ei juuri ollut, kuten ei ollut aikakauslehtien omia blogeja tai sivustojakaan. Postaamani kuvat olivat vähän mitä sattuu ja tekstejä lukivat lähinnä perheenjäsenet ja kaverit. Älkää siis vaivautuko selailemaan blogini vanhoja tekstejä, ellette nimenomaan halua verrata niitä nykyisiin ja tutkailla kehitystä.

21.4.2016 tapahtui muutos. Silloin jaoin tekstini ensimmäisen kerran isommalle yleisölle eli eräässä facebook-ryhmässä. Yllättäen lukijoita tuli heti, ja pian kävijätilastoihin alkoi ilmestyä aivan uusia lukuja. Tänään on siis eräänlainen vuosipäivä! 

Pikku hiljaa olen lipunut syvemmälle blogimaailmaan ja sen kiemuroihin. Postaukset ovat muuttuneet huolellisemmin valmistelluiksi, uusi kamera ottaa sellaista jälkeä, jota kehtaa näyttää, ja kuvanmuokkausohjelma ja photoshop ovat opettelun alla. HTML-koodit eivät enää pelota, ja onneksi kotona on mies, joka auttaa, kun tulee tenkkapoo.

Blogi vie nykyään paljon enemmän aikaa kuin ennen. Vielä pari vuotta sitten en olisi ehtinyt kehittämään ja kehittymään blogiharrastuksen parissa, joten lisääntyneen panostamisen takana on myös joustava päivätyö. Ideointi, kirjoittaminen, kuvaaminen, kuvankäsittely, kokonaisuuden hiominen, kommentteihin vastaaminen (tämä on se paras osio!), muiden blogien seuraaminen ja kommentoiminen... Bloggaamiseen kuuluu monenlaista, mutta parasta on mahdollisuus rakentaa itse jotain luovaa ja tietysti kirjoittaa.

Blogini on saanut ensimmäiset yhteistyöt, tekstejäni on jaettu eteenpäin (mitä en ikinä uskonut enkä kyllä edes odottanut tapahtuvaksi) ja mikä parasta, blogini kautta olen saanut elämääni lukuisia uusia ihmisiä. Osan kanssa tunnemme vain virtuaaliyhteisöissä, osaan olen tutustunut ihan face to face. Olen ylistänyt bloggaamisen sosiaalisia ulottuvuuksia ja iloja aikaisemmin ainakin täällä ja täällä.

Minusta on hauska lukea tekstejä, joissa kanssabloggarit avaavat omien blogiensa tilastoja, joten tässä katsaus Viherjuuria-blogin lukuihin.
Vertailun vuoksi konkreettisesti näytille se, mitä blogissani on vuoden aikana tapahtunut. Vuoden 2016 maaliskuussa tein yhden postauksen, jonka jaoin ainoastaan privaatilla facebook-sivullani. Kuukauden aikana blogissa käytiin 186 kertaa.

Maaliskuussa 2017 postasin 9 tekstiä ja blogissa oli yli 6400 kävijää. 

Millaiset jutut kiinnostavat lukijoita ja millaiset jäävät lukematta? Joskus ei mitenkään voi ennustaa, miten teksti tulee menemään läpi. Toisinaan hyvin valmistellut ja pohjustetut matkajutut ohitetaan sujuvasti ja pikaisen spontaanisti kirjoitetut avautumiset pyörivät tilastoissa pitkään.

Suurin osa blogini lukijoista päätyy sivulleni facebookin kautta. Google tuo joka päivä joitain vierailijoita, mutta en tee SEO-optimointia, joten höpötykseni eivät juurikaan nouse hakutuloksiin.

Viimeisen vuoden aikana vähiten lukijoita keränneet jutut ovat:

1. Lyypekin pohjoismaiset elokuvafestivaalit
2. Saksalaisia ruokaperinteitä
3. Vappujuttuja
4. Kölnin lempipaikat
5. Kanoottiretki Hampurissa

Tästä voi päätellä sen, että pienet reissujutut ja esittelyt eivät ole blogimaailman kuuminta hottia eivätkä saksalaiset perinteet tarpeeksi eksoottista materiaalia herättääkseen lukijoiden kiinnostuksen. Tilanne on siinä mielessä harmillinen, että matkajuttujen faktojen tarkistaminen on aikaa vievää ja tarkkaa puuhaa, mutta ei sitten tunnu kuitenkaan kiinnostavan ketään.

Blogin suosituimmat tekstit taas ovat:

1. Hän ja minä
2. Lapsilla vai ilman
3.Vuosien 2010-2015 tuhottu elämä
4. Miksi matkustaa Portugaliin
5. Häiden potrettikuvat

Rakkaus myy, se on selvää, joten hääaiheiset ja parisuhteeseen liittyvät jutut ovat menestyneet hyvin aina ja kaikkialla. Samaten myös omat tumpeloinnit ja niistä avautuminen kerää klikkauksia. Teksti, jossa kerroin hävittäneeni monen vuoden kuvatiedostot, nousi jo reilu vuorokausi julkaisemisensa jälkeen suosituimpien tekstien listalle.

Voisi sanoa, että suosikkienlistalla on kaksi nimittäjää: yleisyys ja henkilökohtaisuus.
Mitä yleisempi käsittelyssä oleva asia on, sitä useampi lukija voi kokea samaistuvansa siihen. Parhaimmillaan tällaiset aiheet herättävät mielenkiintoista keskustelua niin blogissa kuin facebook-ryhmissäkin. Toisaalta myös henkilökohtainen avautuminen kiinnostaa. Mitä enemmän kirjoittaja uskaltaa itsestään antaa, sitä mielenkiintoisemmaksi teksti menee.

Toinen pointti kiertyy takaisin numeroon yksi: itselle henkilökohtainen voi olla sitä myös jollekin toiselle. Vaikka usein niin kuvittelisi, eivät omat kokemukset ja kriisit välttämättä olekaan ainutkertaisia. Ihmiset ovat aina olleet samanlaisia, uskoi sitä tai ei. Rohkea avautuminen voi paljastaa, että moni muukin kamppailee samojen asioiden kanssa ja verkossa voi antaa vertaistukea puolin ja toisin.

Kannattaa kuitenkin miettiä, mihin yksityisyytensä rajan vetää. Mielestäni on hyvä tehdä jonkinlainen rajaus eikä levittää maailmalle ihan kaikkea. Vaikka kirjoitankin monista asioista täällä varsin avoimesti, on sanoja, jotka päätyvät vain päiväkirjan sivuille. Ei sekään ole tarkoitus, että lukija joutuu valtaisan myötähäpeän kouriin. Osa bloggareista on erittäin avoimia, osa häivyttää itsensä tekstien taustalle. Tärkeintä on, että itse tietää linjansa. En lue Seiskaa, joten en myöskään tuota sen tyylisiä juttuja.

Eräs ystävä kysyi kerran, tietääkö mies, mitä kirjoitan hänestä blogiin ja häiritseekö se tätä. Kerroin, että tietää ja että ei häiritse. Blogissa kerron usein tapahtumia tosielämästä, mutta kirjoittaessa ne tarinallistuvat. Teksteissä mainittu mies on sama, jonka vieressä nukun yöni, ja samalla se on fiktiivinen hahmo, joka seikkailee läpi blogin osana sen rakentamaa tarinaa. Näkökulma, painotus ja tapahtumien kielellistäminen etäännyttävät tapahtumat todellisuudesta, vaikka kirjoittaisikin eletystä elämästä. Kerron blogissa meistä mutta samalla blogiin rakentuu oma, erillinen maailmansa, jossa seikkailee yksi saksalais-suomalainen aviopari.

Ja loppuun vielä se hauskin osio. Suosituimmat hakusanat? Valitettavasti google on muuttanut yksityisyysasetuksia niin, että nykyään enää harvemmin näkee, mitkä hakusanat ovat tuoneet lukijoita saitille. Tässä siis top-5 kaikkien aikojen suosituimmat hakusanat blogissani:

1.viherjuuria / heidi viherjuuri
2. Tuuve Aro
3. nudismi saksassa
4. nudistit saunassa
5. onnitteluruno 90-vuotiaalle

Jos blogini sisällön tiivistäisi näihin käsitteisiin, siitä voisi saada hieman väärän kuvan :D

P.S. Jos bloggaaminen kiinnostaa, suosittelen lukemaan upouuden Unelmahommissa-kirjan, jossa ammattibloggari Hanne Valtari kertoo työstä Lähiömutsi-bloginsa takana. Pääset lukemaan kirjan esimerkiksi BookBeatissä - linkki täällä.

Lue myös:

7 comments on "Vinkkejä bloggareille"
  1. Näitä juttuja on aina kiva lukea! Itsekään en osaa/tee SEO-optimointia, mutta kyllä se google silti hyvin löytää mun blogin jutut. Googlen kautta näkyvyys vaan tulee mun mielestä todella jälkijunassa, jopa vasta reilusti yli vuosi postauksen julkaisemisen jälkeen. Mun blogiin tulee tällä hetkellä 2400 uniikkia lukijaa kuukaudessa googlen kautta ja luku nousee koko ajan! Nuo sun hakusanat on kyllä mainiot :D Pitääkin taas itse ottaa ylös kuluneiden kolmen kuukauden hakusanat, koska käsittääkseni sen pidemmältä jaksolta niitä ei edes näytetä. Harmi sekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No oho, google on tosiaan löytänyt sun blogin! Mulla hakuja tuntuu tulevan pari päivässä, mutta lisääntyvät koko ajan. Hakusanat ovat tosiaan ihan parhautta! Harmi vain, ettei niitä kaikkia nykyään enää voi nähdä :)

      Delete
    2. Piti ihan katsoa tarkemmin näitä lukuja. Vuosi sitten blogiin tuli 350 lukijaa/kk googlen kautta, 6 kk sitten 1000 lukijaa. Ikää blogilla nyt noin 1,5 v.

      Delete
  2. Hyvä postaus!

    Useampi blogaaja saisi valoittaa tilastoja blogin takaa. Nimim. Tilastomies84 :D
    https://faijahommia.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, musta on itse aina hauska päästä kurkkaamaan blogin toiselle puolelle, joten ajattelin, että avataan nyt tätä omaakin sivustoa. Eräs toinen kirjoittaja esitteli blogistaan jopa niinkin tarkkaa dataa, kuin lukijoiden ikä-ja sukupuolijakauma :D

      Delete
  3. Mielenkiintoisia juttuja!
    Mitä tämä sitten tarkoittaa tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa blogin sisältöön? Kirjoitatko sitten vähemmän matkajuttuja koska niitä ei lueta niin paljon vai kirjoitatko edelleenkin vaikkei ne kiinostaisi "ketään"? Tarkistan välillä tilastoja, mutta olen päättänyt että kirjoitan edelleen mitä minua huvittaa, vaikkei kukaan lukisikaan. Noh, tiedän että äiti lukee kaikki kirjoitukset :-)

    Unelmahommissa-kirjan takana on myös Satu Rämö, salamatkustaja blogin kirjoittaja. Sekin on aivan ihanan mielenkiintoinen blogi Islannissa asuvasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on mielenkiintoinen kommentti. Uskon, että matkapostauksia tulee mukaan jatkossakin, koska niiden kautta saa itsekin työstettyä matkan ja sen sisällön selkeäksi kokonaisuudeksi. Ehkäpä niistä on jollekin iloa, vaikka eivät tilastoihin nousekaan. Ja onneksi on äidit :D

      Ja joo, tiedän, että Unelmahommien takana on toinenkin bloggari, mutta kahdesta kirjoittajasta Sadulla on monta rauta tulessa kun taas Hanne tienaa pääelantonsa blogilla. Siksi valitsin tällaisen esittelyn :) On muuten mielenkiintoinen opus, kannattaa tutustua!

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?