Oma instagram-filosofiani on, ettei omaa naamaa tarvitse kaikkialle postata, koska sitä katselee muutenkin liian usein peilistä. Tämän kuukauden IGTT:n teema ovat kuitenkin omakuvat, joten tässä teille instagram-historiani omakuvat ja tarinat kyseisten hetkien takan.
Selfieitä löytääkseni minun piti selata koko viisivuotinen Instagram-historiani läpi, koska niitä on fiidissäni vain vähän. Käsiäni ja jalkojani olen kuvannut, koska kukkia ja luonto, mutta selfie ei ole minulle luonteva kuvatyyppi. Taidan olla liian vanha tai ainakin vanhanaikainen. Minulta ei siis tipu kuvausvinkkejä selfieihin, sillä asetelmat, kukat ja talojen julkisivut ovat (minusta) kiinnostavampia.
Firenze 2015
Olin opetusvierailulla Firenzen yliopistossa ja majoituin pieneen majataloon keskustassa. Värit ja miljöö olivat kohdillaan, vaikka silloisen puhelimeni kuvanlaatu ei tee oikeutta ympäristölle. Tässä on myös aika kivasti kaupungin henkeä: keltaista ja vaaleanpunaista on kadut täynnä, kitschinen kattokruunu ja muovikukat kruunaavat kaiken. Ihana kaupunki, suosittelen kyllä!
Hämeenlinna 2015
Ulkosuomalaiselle jokainen käynti Suomessa on matka. Tammikuussa oli pureva pakkanen ja jäähileet koristelivat kasvot kävelylenkin jälkeen. Juuri tällaisia hetkiä minulla on Kölnissä ikävä. Tästä kuvasta jouduin muuten kerran kinastelemaan yhden ystävän kanssa, koska hän oli varma, että siinä on pikkusiskoni enkä minä. Mutta kyllä se minä olen.
Iso-Äiniö 2016
Peilit ovat oma suosikkini, kun täytyy saada omakuvia. Tämä törötti pellon laidassa valaisemassa pimeää mutkaa. Kuvassa näette jännittyneen morsiamen, joka kävi tarkastamassa hääpaikan pari päivää ennen H-hetkeä. Tällä hetkellä jännittää taas, koska noissa samoissa maisemissa vietetään ensi viikolla kirjailijapäiviä, joissa olen mukana. Raportti seuraa myöhemmin - ja lupaan käydä katsomassa, onko peltopeili vielä paikoillaan.
Asikkala 2016
Häiden jälkeisenä päivänä Päijänteen rannalla. Vietimme pari mökkipäivää ennen Saksaan paluuta, sillä varsinainen häämatka odotti vasta seuraavan vuoden puolella. Tässä kuvassa on minusta ihanaa kaikki, vaikka itse sanonkin. Kuvaajana aviomies, josta lisää tämän tekstin lopussa.
Coimbra 2016
Niin, suurin osa ottamistani omakuvista on jotain tällaista. Häämatka oli hyvä. Tämä majatalo Coimbrassa todella viehättävä, olin ostanut uudet kengät ja jotenkin miljöö kutsui kuvaamaan. Jos kamera olisi ollut toisin päin. se olisi varmasti paljastanut yhtenä Naanatalin aurinkona loistaneen naaman.
Kyseisenä päivänä olimme päättäneet, että tänään juodaan vähän vähemmän alkoholia. Ja kuinkas sitten kävikään! Hotellin henkilökunta oli diilannut huoneeseemme punaviinipullon, onnittelukortin ja kaksi lasia. Lahja oli pakko avata heti, koska emme viipyneet tuolla kuin yhden yön yli.
Madrid 2018
Tässä esimerkki kuvasta, joita fiidissäni on tämän vuoden aikana ollut. Selfieitä ei ole, mutta olen itse päässyt kohteeksi parikin kertaan. Paljastetaan se tässä nyt: Tällaiset kuvat ovat aviomiehen pyynnöstäni ottamia.
Asiahan on niin, että jokaisen bloggaajan takaa löytyy kuvaustaitoinen aviomies tai matkakumppani. Suurin osa kuvista, joissa itse olen, on rakkaan aviomieheni räpsäisemiä. Hän osaa kameran käytön joskus jopa paremmin kuin minä ja tottelee ohjeita aika hyvin.
Mielestäni en ole kovin vaativa, mutta aviomies lähetti minulle kerran linkin tähän videoon. Olisikohan hän kosinut, jos olisi osannut nähdä tulevaisuuteen?
Kyllä, been there, done that. Meilläkin on koettu tilanteita, joissa aviomies ei saa koskea kahvikuppiinsa, ennen kuin se on kuvattu. Tässä yksi esimerkki Buenos Airesista vuodelta 2015.
Lisää kuvia Instagram-fiidissäni @viherjuuria
P.S. Rakas lukija, älä säikähdä. Blogissa on ollut viime aikoina aika paljon juttuja minusta ja useissa kuvissa myös sama naama, mutta suunta muuttuu pian. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita kuin minä =D
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover .
Selfieitä löytääkseni minun piti selata koko viisivuotinen Instagram-historiani läpi, koska niitä on fiidissäni vain vähän. Käsiäni ja jalkojani olen kuvannut, koska kukkia ja luonto, mutta selfie ei ole minulle luonteva kuvatyyppi. Taidan olla liian vanha tai ainakin vanhanaikainen. Minulta ei siis tipu kuvausvinkkejä selfieihin, sillä asetelmat, kukat ja talojen julkisivut ovat (minusta) kiinnostavampia.
Firenze 2015
Hämeenlinna 2015
Iso-Äiniö 2016
Asikkala 2016
Coimbra 2016
Kyseisenä päivänä olimme päättäneet, että tänään juodaan vähän vähemmän alkoholia. Ja kuinkas sitten kävikään! Hotellin henkilökunta oli diilannut huoneeseemme punaviinipullon, onnittelukortin ja kaksi lasia. Lahja oli pakko avata heti, koska emme viipyneet tuolla kuin yhden yön yli.
Madrid 2018
Asiahan on niin, että jokaisen bloggaajan takaa löytyy kuvaustaitoinen aviomies tai matkakumppani. Suurin osa kuvista, joissa itse olen, on rakkaan aviomieheni räpsäisemiä. Hän osaa kameran käytön joskus jopa paremmin kuin minä ja tottelee ohjeita aika hyvin.
Mielestäni en ole kovin vaativa, mutta aviomies lähetti minulle kerran linkin tähän videoon. Olisikohan hän kosinut, jos olisi osannut nähdä tulevaisuuteen?
P.S. Rakas lukija, älä säikähdä. Blogissa on ollut viime aikoina aika paljon juttuja minusta ja useissa kuvissa myös sama naama, mutta suunta muuttuu pian. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita kuin minä =D
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover .
Ei jokaisen reissutytön kuvien takana ole kuvaavaa puolisoa. Meillä on omat kikkamme, vaikkapa jalusta ja kaukosäätimenä toimiva kännykkä. :) Häiden jälkeinen kuva laiturilla on ihana. Voi, kuinka paljon siinä sinulla varmasti on ihania muistoja. Kuva Firenzestä on hauska, vähän kuin kukat muodostaisivat vartalon peilistä näkyvälle päälle. :)
ReplyDeleteKyllä, kuvauskeinoja on varmasti monia mutta mä olen selvinnyt tähän mennessä aviomiehen avulla =)
DeleteFirenzen kuva tuli vähän vahingossa, kun istahdin sängyllä laittamaan kenkiä ja tajusin, että tässähän on aika kuvauksellinen kohta, hih.
Tulee mieleen omat reissut miehen kanssa. Se on ihan kypsä kun huomaa, että kaivan kameran juuri sillä hetkellä kun on nälkä ja jo haluaisi käydä ruuan kimppuun. Ja vaikka minulla on mies, on se laiska ottamaan minusta kuvia. Ja toisaalta en niin hirveästi itsestäni kuvia haluakaan :)
ReplyDeleteHihi, meilläkin kun pyydän miestä kuvaamaan, kuuluu ensin syvä huokaus mutta ihan kivoja kuvia se osaa ottaa. Tajusin nimittäin jossain vaiheessa, että yhteisistä matkoista on lähinnä kuvia vain miehestä, joten on pakko ollut pyytää muutosta =)
DeleteTuo monissa kuvissa oleva rustiikki sävy tekee mukavan lämpimän ja vanhan valokuvan tunnelman.
ReplyDeleteKiitos! Se johtuu osittain puhelimen kameran epätarkkuudesta ja sitä fiksaamassa olleista filttereistä =)
DeleteOlen takuulla vanhanaikainen ja turhamainen omien kuvieni suhteen. Minulle on jo kärsimys, kun tarvitsen itsestäni uuden passikuvan.Kuvaan vain muita. Kuva vaatii sommittelua, niin kuin kuvissasi laiturilla ja kattoterssillla on. Kännyköillä kuvatut naama-selfiet ovat karseita, enkä oikeastaan ymmärrä, että jotkut kehtaavat julkaista sellaisia. Hah! Pellon reunalla tököttävä peilin "parasta ennen" päivä on ohi ja ensi näkemältä näytti siltä, että niin valokuvamallinkin, mutta ei siellä näkynytkään kirjailijan vanha mummo. Siksi on kiva, jos joskus näkee, minkänäköinen bloggaja on. No, nuori ja nätti. Kaikki nuorethan ovat nättejä, mutta ymmärtävät itse sen vasta vanhana. :D
ReplyDeleteKiitos tästä ihanasta kommentista =D
DeleteJoo, naamaa pitää kuvata vielä sen aikaa, kunnes parasta ennen päiväys menee, hih.
Minuakin ihmetyttää aikuiset ihmiset, jotka jaksavat kuvailla omaa naamaa ja sen lisäksi postata niitä kuvia jatkuvasti myös muiden katsottavaksi. Toisaalta mun sukupolvi postaa varmaan selfieitä vielä mummoinakin =)
Minun (matka)kumppani ei ole kuvaustaitoinen, eikä edes halua oppia kuvaamaan, ja siksi otankin suurimman osan kuvista itse. Kännykkäsovelluksella toimiva laukaisin on ollut pelastukseni, vaikka harvoin jaksan nähdä niin paljon vaivaa ottaakseni itsestä kuvia. Ja siksi omakuvia ei juurikaan minun blogissa tai Instassa näy - ja myös siksi, että on olemassa paljon mielenkiintoisempia kuvauskohteita kuin minä :D
ReplyDeleteSinäkin taidat olla sitten kovin saman näköinen siskosi kanssa kun kaverisi ei erota kumpi on kuvassa? Me minun siskon kanssa kuullaan jatkuvasti, että näytetään samalta, vaikka ei meidän mielestä todellakaan näytetä. Jopa siskon lapset hämmästelee aina minut nähdessään, että "sä näytät ihan äidiltä". Kai meissä sitten jotain samaa on, muiden mielestä :)