Olen odottanut erityisellä innolla yhtä syksyn julkaisua. Satu Erra tupsahti elämääni nelisen vuotta sitten, kun hän ilmestyi työpaikalleni tutkimaan kirjastoa ja kertomaan omasta tutkimuksestaan ja kirjoitusprojekteista. Pian olimme viinittelemässä, laulamassa samassa kuorossa ja puhumassa erityisesti kirjoista ja kirjoittamisesta, ja olemme molemmat toimineet toistemme tukena ja olkapäänä. Ja nyt meillä on molemmilla omat kirjatkin!
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Satu Erra. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja teen väitöskirjaa lukiolaisten kirjoittamisesta. Kirjoitan monenlaista. Asun Berliinissä mieheni ja kaksivuotiaan tyttäreni kanssa.
2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Olin muutama vuosi sitten opintovapaalla lukion lehtorin virasta, ja lupasin ulkomaille kaipaavalle miehelleni, että nyt voidaan lähteä minne vain. Kun hän sitten sai kiinnostavan työpaikan Saksasta, pakkasimme kirjat ja kattilat mukaamme ja muutimme Aacheniin lähelle Belgian ja Hollannin rajaa. Kahden vuoden jälkeen muutimme Berliiniin, monin tavoin lähemmäs Suomea, mutta paluumuutosta emme ole keskustelleet.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Ei ole olemassa mitään (yhtä) Saksaa. Idän ja lännen tai toisaalta myös pohjoisen ja etelän välillä on isoja eroja. Yhteistä lienee se, että leipä on hyvää ja byrokratia raskasta. Berliinistä sanotaan toisinaan, että se on Pohjoismaiden suurin kaupunki. Luulen, että moni suomalainen solahtaa tänne aika helposti, ja itsekin rakastuin kaupunkiin ensi kokemalla, muutamassa tunnissa. Täällä saa olla homssuinen.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
En osaa vielä ajatella itseäni kirjailijana, vaikka kirjoittaminen ja kirjat ovat osa arkeani. Aiemmin olen kirjoittanut lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjan yhdessä toisen kirjoittajan kanssa, ja pidän kyllä itseäni oppikirjailijana. Oppikirjailijaksi päädyin vähän sattumalta. Joitakin vuosia sitten sanoin, ettei minulla ole opetustyön ohella aikaa sellaiseen, mutta tilanne muuttui, kun muutin ulkomaille.
Oppikirjan tekeminen on päättymätön prosessi: välillä täytyy kehittää lisämateriaaleja ja edelleen kerään hyviä tekstejä, joita voisi käyttää, jos oppikirjaa tai sen digitaalista versiota päivitetään.
Tällä viikolla juhlitaan, sillä Tammi on julkaissut Todellisten prinsessojen kirjan, joka kertoo vahvoista kuninkaallisista naisista – esimerkiksi voittamattomasta painijasta ja eläimiä rakastavasta suffragetista. Mieheni oli mukana tekemässä tätä kirjaa, jonka ajatus alkoi kyteä, kun kaksivuotias tyttäremme oli noin puolivuotias ja tavattoman kiinnostunut kirjasta Europas kungahus.
Mieheni Johannes esitteli lapselle kirjan kuvia ja kertoili Euroopassa hallinneista voimanaisista. Juttelua kuunnellessani ymmärsin, että tällaisia prinsessatarinoita lapsille pitää kertoa. Teimme tietokirjasta suunnitelman ja kaksi näytelukua, osallistuimme Tammen ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen lasten tietokirjakilpailuun – ja voitimme! Loppu on kiivasta lastenhoidon järkkäilyä, lähdeteosten metsästystä ja kirjoitusrauhan etsimistä Berliinin kirjastoista ja kahviloista.
5. Mitä kirjoitat?
Kirjoitan runoja, ja se on minulle lajina läheisin, vaikka tekstejäni onkin julkaistu vain lehdissä ja antologioissa. Jatko-opintojen vuoksi kirjoitan tieteellisiä tekstejä. Sekä tutkimustyöstä että oppimateriaalin kirjoittamisesta on ollut valtavasti hyötyä lasten tietokirjan kirjoittamisessa. Tiedonhaku kansainvälisistä artikkelitietokannoista on ollut melko helppoa, ja minulle on ollut luontevaa miettiä, mitä ilmaistaan kuvin ja mitä sanoin.
Todellisten prinsessojen kirjalla on myös vahva kytkös lyriikkaan. Yritin vuosia sitten kirjoittaa prinsessoista aikuisten runokokoelmaa, sillä halusin vapauttaa perinteisten satujen prinsessat tekemään omat ratkaisunsa. Aihe valitsi sopivamman genren ja huomattavasti hauskemman toteutustavan.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Elän hyvin suomenkielisessä kuplassa, vaikka käytän saksaa päivittäin. Pelkään kyllä, että saksa alkaa hiljalleen tunkeutua sanajärjestyksiini ja verbirakenteisiini.
Runoissani on jälkiä siitä, että olen maahanmuuttaja. Uskon, että ajattelisin joistakin asioista toisin ja tarttuisin hieman eri asioihin, jos en asuisi ulkomailla. Koska ympäristö vaikuttaa minuun ihmisenä, vaikuttaa se vääjäämättä myös kirjoittamiseeni.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
”First you make a mess, and then you clean it up.” Näin kasvatustieteilijä William G. Perry kuvaa kirjoittamista, ja näin myös minä kirjoitan. Olipa tekeillä sitten lasten tietokirja, tieteellinen artikkeli tai runo, etsin tietoa, teen muistiinpanoja ja tuotan ”sotkua”. Muokkaan tekstimassaa vähitellen, enkä juuri ikinä kirjoita suoraan julkaisukelpoista tekstiä. Menetelmä on toisinaan hidas, mutta toisaalta aikaa ei mene tyhjän paperin tuijotteluun. Voisin jatkaa muokkaamista loputtomiin, ja joskus on todella vaikeaa päästää tekstiä käsistään.
Kirjoitan mieluiten kotona työpöydän ääressä, mutta usein myös kirjastossa tai kahvilassa. Merkitsen muistikirjoihin tai puhelimeen havaintoja ja muistiinpanoja milloin vain. Aamut ovat parasta kirjoittamisaikaa. Pidän kirjoittamisesta, mutta hahmotan sen työnä, jota en mielelläni tee enää illalla tai yöllä.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Luen suomeksi, ja nykyisin kuuntelen myös äänikirjoja. Seuraan televisiosta joitakin suomalaisia sarjoja. Puhun kotona suomea, minulla on Berliinissä suomalaisia kavereita ja kirjoitan suomeksi. Saksankielinen ympäristö jättää väistämättä jälkensä idiolektiini, mutta tällä hetkellä en ole suomestani kovin huolissani.
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Rahtaan Suomesta Panda Natural -lakritsaa sellaisia määriä, ettei kaipuu ehdi yllättää. Unohdan melkein joka reissulla, että pitäisi ostaa varastoon myös salmiakkia. Oikeasti kaipaan ystäviä ja arkista, tavallista Suomea, jota en enää juuri pääse kokemaan. Nykyisin matkat kotimaahan ovat tuskallisen täynnä aikatauluja, ja aina kotiin palatessa on sellainen olo, etten ole ehtinyt tavata kaikkia tärkeitä ihmisiä.
Sarjan aiemmat osat:
1. Hilkka Liitsola, Praha
2. Anu Patrakka, Portugali
3. Jussi Wahlgren, Kreeta
4. Max Manner, Luxemburg
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?