Friday 15 February 2019

Voiko kissat tappaa eli lastenkirjan kääntämisestä

Kuva: Pixabay
Kirjan kääntäminen on mielenkiintoinen prosessi, jossa tulkitaan ja ehkä jopa mukautetaan teos toiseen kieleen ja kulttuuriin. Kieli on ikkuna vieraaseen kulttuuriin, joten kääntäjä ei vain käännä pintatekstiä vaan muokkaa teoksesta kohdemaahan sopivan kokonaisuuden. Ongelmia voi aiheutua kielestä mutta erityisesti niitä tulee kulttuurieroista. Lastenkirjojen kohdalla on mietittävä paljon myös sisältöä.

Timo Parvelan Ella-kirjat ovat Saksassa suosittuja, mutta olen kuullut, että yhtä kirjaa ei ole käännetty, koska siinä kuvattu koulumaailma eroaa niin paljon täkäläisestä. Viime vuonna käännöksenä ilmestynyt Tuutikki Tolosen Mörkövahti on sekin oma tarinansa. Kaksiosaisen kirjan ensimmäinen osa loppuu eri kohtaan täällä Saksassa kuin Suomessa, sillä alkuperäinen loppu olisi kuulemma ollut liian hurja.

Sen olen jo näiden Saksan vuosien aikana huomannut, että skandinaaviset lastenkirjat ovat raikkaampia, railakkaampia ja rajoja rikkovampia kuin saksalaiset. Tämä on osin mutu-tuntuma, sillä en tunne paikallista kenttää vielä tarpeeksi hyvin.

Ensimmäisen Hilja-kirjani saksankielinen laitos ilmestyy kuukauden päästä WooW Booksin kustantamana. On ollut mielenkiintoista seurata käännöksen syntyä ja kirjan toimittamista. Kreditit jo tässä vaiheessa erinomaiselle kääntäjälleni Tanja Küddelsmannille. En tiedä, kuinka paljon kirjailijat pääsevät mukaan näihin prosesseihin, mutta koska asun täällä Saksassa ja puhun saksaa, pitävät sekä kustantamo että kääntäjä minuun aktiivisesti yhteyttä.

Nopeasti selvisi, että Hilja saa pitää oman nimensä, mutta muutoksia tarvitaan toisten henkilöiden kohdalla. Isosisko Veini ei toimisi täällä, koska nimi lausuttaisiin "Faini", joka on jo aika lähellä saksan sanaa "fein" hieno tai "Feind" vihollinen. Ensimmäinen tehtäväni oli keksiä uusi nimi - ja voi että se oli vaikeaa. Perheeni avustuksella Veinistä tuli Aino. 

Myös mummojen nimet ovat olleet hankalia, koska ne ovat niin pitkiä. Lopulta vain Valkoherukkamummo sai muokatun nimen ja on nyt "Johannisbeer-Omi" eli Punaherukkamummo.

Itseäni kiinnosti erityisesti se, miten suomalaiset puujalkavitsit kääntyvät saksaksi. Vaarihan kertoo ristiäisissä jutun, jossa kaksi mummoa meni mustikkaan mutta toinen ei mahtunut. Tämä ei käänny suoraan, koska saksassa ei mennä mustikkaan vaan poimitaan mustikoita tai ei edes poimita, koska ne eivät juuri kasva täällä. Tilalla on nyt paikallinen mummovitsi, jonka toivon toimivan yhtä hyvin. 

Käännöksen tarkistusvaiheessa sain kääntäjältäni kysymyksen, että kuka ihme se Erkki on. Hiljahan kertoo, että "Äiti sanoo Valkoherukkamummoa vanhuudenhöperöksi ja taloa sen verran lahoksi, ettei siellä asuisi Erkkikään". Kääntäjä ihmetteli hahmoa, joka ei tule esiin toisaalla kirjassa. Tähänkin piti kehitellä jokin paikallinen vastine, jolla olisi samantyyppinen merkitys.

Kirjan saksalainen painoasu oli jo valmis ja lähdössä painoon, kun kustannustoimittajani lähetti vielä tarkennuksen: Onko totta, että vaari tappaa kissanpennut? Aloin avata lapsuuteni traumaa. Kyllä, maaseudulla on navettakissoja ja kulkukissoja ja kyllä, pentuja tulee vaikka niitä ei kaivattaisi. Me lapset tiesimme hyvin, mitä tuollaisille pennuille tapahtuu. Hiljassa on tällainen lause: "Vaari ei pidä kissanpennuista emmekä me yleensä näe niitä." Saksalaisessa kustantamossa oltiin sitä mieltä, että tällainen viittaus vaarin toimintaan, on lukijalle liian raju. Niinpä kohta muutettiin jotenkin niin, että vaarin kissa sai vihdoin pentuja... 

Prosessi on ollut mielenkiintoinen, ja jos olenkin ollut jostain eri mieltä, lohduttaudun sillä, että kirjan pitää toimia tässä maassa ja tämän kielialueen lukijoiden käsissä. Kuukausi julkaisuun, juhuu!
6 comments on "Voiko kissat tappaa eli lastenkirjan kääntämisestä"
  1. Mielenkiintoinen postaus! Sitä ei tosiaan osaa lukiana arvioida kuinka paljon muokkauksia kääntäjä joutuu alkuperäiseen tekstiin tekemään. Ja siinä täytyy osata ja tuntea hyvin sekä lähtökielen- että käännöskielenkulttuuri.

    Hiljalle hyvää loppurutistusta saksankieliseen maailmaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!
      Toivotaan, että Hilja onnistuu tavoittamaan lukijoita omalla reippaudellaan =)
      Kääntäjän työ on tosiaan hyvin monipuolista ja haastavaa. Huonoa käännöstä lukiessa sen tunnistaa kyllä, mutta hyvään tekstiin uppoutuessaan ei aina muista, miten paljon se on kääntäjästä kiinni.

      Delete
  2. Sinänsä jännää, että saksaksikin kuitenkin jossain päin maata mennään 'marjaan' tai oikeammin 'marjoihin':
    Bee|re, die; -, -n [mhd. (md.) bere, eigtl. st. Pl. von: ber, ahd. beri; viell. eigtl. = die Rote]: kleine, rundliche, oft kräftig gefärbte Frucht mit saftigem Fleisch, das die Samenkerne enthält: rote, blaue, süße, saftige -n; -n tragende Sträucher; -n pflücken, sammeln, einkochen; in die -n gehen (landsch.; wilde Beeren sammeln gehen).

    © Duden - Deutsches Universalwörterbuch. 4. Aufl. Mannheim 2001. [CD-ROM].

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ilmeisesti ilmaus ei kuitenkaan ole niin yleinen, että sen olisi voinut ottaa kirjaan ja se olisi toiminut kaikkialla saksankielisellä alueella.

      Delete
  3. Odotan innolla, millaisia puujalkavitsejä kääntäjä on löytänyt ja millaisia originelleja hahmoja mummot ja vaarit ovat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mummot ovat mahtavia vauhtimummoja :D
      Toivon, että kääntäjän ratkaisut toimivat, sillä kielitaitoni ei riitä tunnistamaan esim. vitsien toimivuutta, joten luotan ammattilaiseen.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?