En oikein osaa sanoa, miten olen välttänyt pullan leipomisen tähän ikään asti. Ensimmäisenä opiskelutalvenani Turussa kämppis leipoi laskiaispullia ja meillä oli pullabileet, mutta sen jälkeen olen tyytynyt kaupan laskiaispulliin. Yksin asuvana ei ole ollut tarvetta leipoa, ja viime vuosina Saksassa olen jättänyt koko pullatouhun muille. Sain nimittäin miehen vakuutettua siitä, että juhannuksena on oltava korvapuusteja - ja ensimmäisestä yhteisestä vuodesta asti hän on ne myös tehnyt.
Mutta tänään koitti se päivä, jolloin tähän pulla-asiaan tuli muutos. Teoriassa tunnen suomalaisen pullan salat. Lämmintä maitoa, hiivaa ja sopivasti jauhoja... Mutta olo oli amatöörimäinen, kun tajusin taikinaa alustaessani, että sulatettu rasva on edelleen kipossa pöydän kulmalla eikä taikinakulhossa. Ilmankos taikina tuntui niin omituisen tahmealta.
Seuraava ongelma koitti, kun resepti muistutti pullien voitelemisesta. Minulla ei ole pullasutia, koska en koskaan ennen ole leiponut pullaa. Huh, tulipa sekin tunnustettua. En myöskään ollut eilen kaupassa muistanut ajatella raesokeria tai muita koristuksia, joten askeettisesti mentiin. Pullien sively onnistui sentään jotenkuten haarukalla.
Ei näistä tainnut mitään muotovalioita tulla vaan enemmänkin persoonallisen näköisiä pullia, mutta eikös yritys ja maku ole tärkeintä. Alkaessani täyttää pullia, tajusin, että ne olisivat saaneet olla myös vähän isompia, jotta hatusta tulisi kunnollinen eikä pullia tulisi vain halkaistua. Mies oli saanut valita täytteen, ja sinne tuli tällä kertaa hilloa, vaikka lapsuuskodissani laskiaispulliin kuului marsipaani.
Lopputulos maistui kuitenkin erinomaiselta ja söinkin saman tien yhden itselleni ja yhden masuasukkaalle.
Lopputulos maistui kuitenkin erinomaiselta ja söinkin saman tien yhden itselleni ja yhden masuasukkaalle.
Liekö näiden elämäni ensimmäisten pullien takana tämä etenevä raskaus, joka pakottaa ajattelemaan tulevia vuosia ja jälkikasvua. Ehkä minustakin kuoriutuu vielä pullantuoksuinen äiti - tai sitten ei. Ainakin näiden harjoituskappaleiden jälkeen sanoisin, että treeniä tarvitaan vielä.
Oletko sinä jo leiponut laskiaispullia?
Oletko sinä jo leiponut laskiaispullia?
Lohduttavaa, että joku muukin myöntää avoimesti, että häneltä puuttuu jauhopeukalo. Minäkin olen myöhäsyntyinen pullan ja korvapuustien paistaja, mutta harjoittelen sisukkaasti.
ReplyDeleteSyötävän näköisiä noista sinunkin pullistasi tuli. On kai jo aika sijoitaa 50 ct pullasutiinkin. Sillä on muutakin käyttöä.
Minusta tuli äiti, mutta ei pullantuoksuinen, vaan työssä käyvä. Kuivakakku ja varsinkin kääretorttu tulevat paistetuksi ja syödyksikin puolta nopeammin kuin pullat. Oli tärkeämpää töitten jälkeen mennä lasten kanssa ulos kuin tököttää tuvassa pullanpaistossa - ja nukkuakin piti.
Silti ei ole laskiaispullia puuttunt. Näin Faschingsesongin aikana on ostopullia:" viisi neljän hinnalla". Huomenissa voi syödä hiukan kuivahtaneitakin pahimpaan nälkäänsä. Kelpaa niitä mutustella vaikka kotisohvalla TV:n karnevaaliohjelmia katsoessa. Meilläpäin niitä kutsutaan nimellä Kreppl, Krapfen, Berliner harvemmin Berliner Pfannekuhen ja tavataan keittää keitää rasvassa varsinkin ennen paastoa ja viimeistään viimetingassa laskiaistiistaina.Laihduttaa ja paastota kerkiää pääsiäiseen asti. Laskiaispullien syöminen kuluu Faschingkulkueen katsomiseen niin kuin karkin keruukin ja Bratwurstit. (Fasching = karnevaali). Palan painikkeeksi kelpaa kahvin puutteessa vaikka valkoviini. Kaffe to go turhaan vain jäähtyisi ja viinimailla saa kulkueesta kupposen viiniä ilmaiseksi.(Terveisiä Pekka Puskalle!)Kansalla on halvat huvit, ja kannattaa ottaa kaikki, mitä ilmaiseksi saa!(Voi saada krapulankin ilmaiseksi, jos ei pidä varaansa!)
Muuten karjalainen äitinikin paistoi rasvassa laskiaisena munkkirinkilöitä, eikä tehnyt fiinejä kaupunkilaisten kermatäytteisiä laskiaispullia.Ovatkohan suomalaiset mamut tuoneet ne Volvojen ja Saabien kyydissä Ruotsista?
Harjoitellaan pullanpaistoa, kyllä se siitä.....
No periaatteessa minä kyllä tykkään leipoa, mutta meillä ei ole syöjiä, niin ei tule kovin usein puuhasteltua. Keittiö on muutenkin minusta asunnon tylsin paikka :D Voi olla, että lapsen kasvaessa on pakko kokeilla joskus pullia uudestaan. Laskiasipullat taitavat tosiaan olla Ruotsista, mutta niinhän ne perinteet liikkuvat. Meillä tehtiin aina vappuna munkkeja ja tippaleipiä!
Delete