Sunday 24 February 2019

Rakenneultra raskausviikko 21

Meidän rakenneultra sijoittui raskausviikolle 21. Lääkäri olisi mielellään tehnyt sen viikkoa myöhemmin, mutta koska olimme lähdössä lomalle, tutkimus sijoitettiin aikaisemmaksi. 

Periaatteessa vakuutus maksaa Saksassa kolme ultraäänitutkimusta raskauden aikana, ja näistä rakenneultra on yksi. Jotkut lääkärit myyvät erikseen raskauden ajalle lisäpaketteja, jotka sisältävät ultran joka kerta. Täällä Kölnissä kukaan ei ole puhunut mitään maksuista, mutta ainakin meidän lääkärimme ultraa joka kerta, vaikka vain lyhyesti.

Mielenkiintoista sen sijaan on, että niska-poimu-ultra ei kuulu tavalliseen raskauden seurantaan vaan on maksullinen ja ylimääräinen tutkimus. Tämän taustalla on se, että geenitutkimukset ovat Saksassa kiellettyjä. Me kuitenkin päätimme käydä NP-ultrassa, koska oli rauhoittavaa nähdä lapsi ja kuulla, että kaikki on kunnossa.
Olemme tähän asti siis nähneet lapsemme jo viidesti ultrassa. Eniten jännitin ultraa kohdassa 7+0, koska tiesin sen paljastavan, onko tämä raskaus lähtenyt kunnolla käyntiin vai ei. Seuraavat kerrat olivat lähinnä vakuuttelua ja mielen vahvistusta.

Perjantaiaamuna jännitti taas, mutta ei siitä syystä, että olisin pelännyt, ettei kaikki olisi hyvin vaan siksi, että arvelin sukupuolen selviävän, ja sehän jos mikä on huisia.

Perusmittausten jälkeen pääsimme viimein lääkärin huoneeseen, jossa ensimmäiseksi sain vakuutella, että minulla on kaikki hyvin eikä valittamisen aihetta tai kysyttävää ole. Sitten kuorittiin pallomaha esiin ja alettiin ultrata.

Valitettavasti lapsi oli vähän huonossa asennossa siinä mielessä, että kasvot olivat piilossa ja muitakin ruumiinosia sai aluksi vähän etsiä. Ensimmäisenä ruudulle lävähti peppu, sillä hänen nenänsä oli kohti selkärankaani. Olen joka kerta yhtä viehättynyt siitä, mitä kaikkea ultrassa voi nähdä. Ylipäänsä sen hahmottaminen, että sisälläni kasvaa jonkun toisen keho pienine elimineen ja luineen on kreisiä.
Lääkäri tarkisti aivot, sydämen kammiot, selkärangan rakenteen, vatsan elimet, raajat ja napanuoran sekä sen, että minun elimistöni pumppaa tasaisesti verta kohtuun. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin, mikä sai sekä minut että miehen virnistelemään suupielet korvissa. Lääkäri arvioi, että pienokaisemme painaa nyt noin 340 grammaa ja että laskettu aika pysyy sinä samana, kuin se on alusta asti ollut.

Hulluin hetki oli, kun lääkäri näytti ruudulta, että tässä on käsi ja huomaatteko, kaikki viisi sormea ovat paikallaan.

Emme tällä kertaa saaneet ultrakuvia mukaan, sillä lääkärin mielestä kuva aivoista tai selkärangasta ei ole niin kiinnostava kuin kasvokuva olisi ollut. Minä kyllä katselisin kuvasta ihan mitä ruumiinosaa tahansa tästä pienestä ihmeestä.
Tutkimuksen jälkeen siirryimme toiseen huoneeseen keskustelemaan hetkeksi. Lääkäri alkoi selostaa raskausajan diabeteksen vaaroista, ja minä hämmennyin. Eikö äsken ollutkaan kaikki kunnossa? Sitten selvisi, että pitkä alustus liittyi siihen, että seuraavalla kerralla tulen tekemään sokerirasitustestin, ilmeisesti ikäni vuoksi. Huokaisen helpotuksesta. Vaikka saksani on varsin sujuva, aiheuttaa se joskus pieniä sydämentykytyksiä.

Entä selvisikö lapsen sukupuoli? Kyllä vain, mutta siitä vähän myöhemmin.

P.S. Kuvan body liittyy tulevaan yhteistyökuvioon, joten stay tuned!

Sinua voi kiinnostaa myös:

Be First to Post Comment !
Post a Comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?