Tuesday 12 February 2019

Raskausviikko 19.

Raskauden puoliväli lähestyy kovaa vauhtia ja tuntuu hurjalta, että puolet on kohta, siis tarkalleen viikon päästä, takana. Toisaalta tuntuu iäisyydeltä, kun ajattelee, että puolet on vielä edessä. Tulossa on varmasti se raskaampi puoli kesähelteineen ja turvotuksineen...

Vatsa on viimeisten viikkojen aikana pyöristynyt entisestään, joten nekin, jotka eivät olisi asiasta vielä tienneet, huomaavat, että jotain tapahtuu. Siirryin viime viikolla äitiyshousuihin, vaikka niissä paljon kasvunvaraa onkin. Ovatpa muuten mukavat!

Turvonnut vatsa tuntuu vievän tilaa vatsalaukulta, koska nälkä on vähentynyt ja silloin kun syö, ei jaksa syödä paljoa kerralla. Onhan sitä viime kuukausina tullut tankattua, joten tämä on vain tervetullutta vaihtelua.
Valittelen kätilölle rv 19 alkuun iskenyttä väsymystä. Tammikuu on ollut toimelias, lukukauden loppu on aina stressaava ja kaksi kirjoitusprosessia on loppusuoralla. Kätilö toteaa, että väsymys voi kuule johtua ihan vain raskaudesta. Ainiin joo.

Aktiivisen ihmisen on hankala totutella siihen, ettei koko ajan jaksa painaa. Jumpassa tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että vatsakumpu on tiellä. Joudun hidastamaan tahtia eivätkä kaikki liikkeet tunnu hyviltä. Etsiskelen youtubesta raskausjoogavideoita ja alan treenata kotimatolla. Viime vuonna raskaana ollut ystävä lähettää suosikkilinkkinsä, ja totean, että tekemistä riittää. Ja selkä kiittää heti.

Juhlan paikka on muuten ensimmäinen läpi nukuttu yö koko raskauden aikana. Ja se raskausviikolla 19! Kahdeksan tuntia ilman ruoka- tai vessataukoja tai muuta kukkumista. Uskomatonta! Seuraavakin yö sujuu hyvin, ja toivon, että tendenssi jatkuu.
Se kuuluisa pesänrakennusviettikin on alkanut herätä. Yhtäkkiä tuntuu tarpeelliselta siivota yläkaapit, päästä eroon kirjoista, joita ei lueta uudestaan, ja setviä vaatekaappi. Taustalla voi olla myös se, että lapselliset ystävät ovat lahjoittaneet vauvalle jo vaatteita ja tavaroita, joille tarvitaan tilaa. Imetystyynykin odottaa jo, koska sen kanssa on kuulemma mukava nukkua raskauden myöhemmässä vaiheessa.

Allekirjoitan töissä selvityksen siitä, ettei työni sisälle vaarallisia tai raskaudelle haitallisia asioita. Saan hallinnostasähköpostin, jossa minulle kerrotaan "makaamismahdollisuuksista", jos sellainen on raskauden takia tarpeellista. Nainen, joka kävelee ja pyöräilee työmatkat, ei juuri makoile.
Raskaana olemisessa on muuten sekin hauska puoli, että ei tarvitse koskaan miettiä, pömpöttääkö maha, kun se pullottaa joka tapauksessa. Päälle vaan isommat housut, ja meno jatkuu. Raskaus on myös ainoa aika elämässä, jolloin painon nousuun suhtaudutaan positiivisesti, nimimerkki + 4 kiloa.

Nyt siis jännityksellä raskauden toista puoliskoa kohti. Vaikka tuntuu, että samaa putkea mennään, tapahtuu koko ajan kuitenkin pieniä muutoksia. Tällä viikolla uni maistuu, ensi viikolla voi kaikki olla taas toisin. Pari viikkoa sitten söin viikon aikana neljä Snickersiä, mutta nyt ei tee yhtään mieli makeaa. Muuten mielitekoja ei tähän mennessä ole juuri ollut.

Ensi viikolla on rakenneultra, jossa saamme tietää lapsemme sukupuolen ja sekin on jännittävää se. Sen jälkeen voi alkaa kunnolla miettiä nimeä, joka Saksassa pitää ilmoittaa heti synnytyksen jälkeen.

Tällä hetkellä sanoisin, ettei tämä raskaus yhtään hullumpi kokemus ole, vaikka koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tai viikko tuo tullessaan.

P.S. Luottokuvaaja on töissä, joten siksi nämä peilikuvat.

Lue myös:
6 comments on "Raskausviikko 19."
  1. Ihanaa Heidi, ihana masu. Toivotaan että uniputki jatkuu pitkään. :) Toi että vatsaa ei tarvinnut vetää sisään oli ihan parasta ja ne raskaushousut ihan parhaat. Terkkuja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kati! Yöt ovat olleet taas vähän vaihtelevia, mutta olo on vireämpi kuin pari viikkoa sitten. En tiedä, johtuuko se kevään lisääntyneestä valosta vai onko nyt joku kehitysvaihe, joka rasittaa vähemmän =)

      Delete
  2. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen raskaus on erilainen ja jokainen äitinsä mahassa kasvava ihminen on erilainen alusta asti. En usko, että kannattaa etukäteen murehtia tulevia ja kuunnella tai lukea karmeita kertomuksia odotusajasta tai synnytyksestä.
    Kölniläisten kansanviisaus opettaa :" Wat kütt, dat kütt. Et kütt wie es kütt."
    Näin murrosikäisenä unia, että synnytin nopeasti ja kivuttomasti nuken kokoisia 30 senttisiä vauvoja. Niin teinkin, mutta synnytin aikuisena kylläkin 4-kiloisia.Olivat hyvin syöneen näköisiä,varsinkin kesähelteitten ja kaikkien ihanien vihannes-, hedelmä- ja marjakausien jälkeen. Kesähelteitä ei kannata jännittää etukäteen, voi mennä murhehtimiset hukkaan. Saattaa tulla vaikka tavallinen Keski-Euroopan sadekesä ja vastasyntyneelle pitää ostaa lampaannahkavälly/ talvimakuupussi, että raukkaa ei palella.(Lämmitykausi loppuu meillä huhtikuussa kalenterin mukaan eikä lämpömittarin mukaan!)
    Kahdesta kerrasta viisastuneena voin sanoa, että helteillä on helpompaa, kunhan helle pysyy alle 35 asteessa. Eipä tarvitse muuta kuin pikkuhousut, rintsikat ja löysän mekon. Kivaa, kun sisällä on pikkuinen uuni lisälämmittinenä, mutta vesi viilentää - vaikkapa noroina juokseva hikivesikin. Voin todeta komannesta kerrasta, että talvivaatteissa oli tukalampaa ja hankalampaa. Ja varsinkin niitten päällepukeminen.... talvikengätkin vielä...mammajoogaa!Jäi syntymäpainokin puoli kiloa sisaruksista jälkeen.
    Vähitellen sinun tulevana äitinä kannattaa jo totutella siihen, että feedbackia ja protestia tulee välittömästi: musiikki on ihanaa, raitovaunu liian kovaa koliseva ryttyyttäjä, jäätelö paleltaa pikkupeppua, äidin ei kannata istua vaan mieluummin kävellä ja keinuttaa "kehtoa",äidin selkäranka on "alivuokralaiselle" liian kova patja nukkumiselle,jos tämä makaa selällään. Aina ole helppoa löytää sellaista nukkumisasentoa, että kumpikin ovat tyytyväisiä. Voit sitten nukahtaa, kun "alivuokralainen" on tyytyväinen.
    No sittenpä se indivualisti onkin jo valmentanut äidin erinomaisesti tulevaan.
    Aina ei kaikki ole kivaa,mutta positiivinen ihminen löytää huumoria hankaluuksistakin. Minulla saattoi olla joka kerralla alusta asti yliannokset oksitoksiinia veressä ja synnytyksissä se taisi kymmenkertaistua. Sinäkin haluat iloisen lapsen, eikö totta (viite: Hilja)? Iloista odotusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, kaikki jotka kuulevat heinäkuun lasketusta ajasta, kehuvat, miten helppoa on, kun äiti pärjää vähillä vaatteilla eikä pikkuistakaan tarvitse pakata vällyihin. Ero talvi- ja kesävauvojen välillä on varmasti suuri. Toivon tosiaan, että helteet iskevät Kölniin vasta heinäkuussa, kun olen jo keventänyt taakkani :)
      Koska lapsi saa puolet minun geeneistäni, niin eiköhän siitä ihan iloluontoinen tule :)

      Delete
  3. Onnea kovasti! :) Nätti on tuo sinun keskiraskausmasusi, eikä kyllä yhtään näytä pömpöttävältä. Muistan itse miten ensimmäisessä raskaudessa odotin sitä, että maha ilmestyisi näkyviin. Toisessa se tulikin sitten jo aivan liian aikaisin, niin että salaaminen oli vaikeaa. :D Toivottavasti saat jatkossakin nukkua niitä kahdeksan tunnin yöunia, sillä raskausväsymys on kunnon unillakin aivan tuskaa.
    Valoisaa kevättä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olenkin kuullut tästä, että toisella kerralla maha pyrkii paljon nopeammin esiin. Itsellä tuntui, että talven yli keskivartalo oli vain joka suuntaan turvonnut, joten on ihanaa, että se vihdoin on pallomaisempi. Yöt ovat olleet taas vähän vaihtelevia, mutta jotenkin perusolo on ollut virkeämpi, joten se ei ole haitannut.
      Kevään valoa sinne myös! Kohta pääset puutarhan kimppuun =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?