Suomessa inhosin kevättalvea. Pitkän pimeän kauden jälkeen lisääntynyt valo tuntui hämärään tottuneille silmille liian kirkkaalta ja paljastavalta. Ränneistä valuvat sulamisvedet ja tiet peittävät lammikot saivat toiset ihastelemaan kevättä, mutta minut vain ärsyyntyneeksi. Olisin mielelläni hypännyt joulusta suoraan toukokuuhun ja unohtanut koko kevään.
Saksassa maaliskuusta on tullut lempikuukauteni. Tällä hetkellä opiskelijat ovat lukukausilomalla eli elämme yliopistolla opetuksetonta jaksoa. Talvi taittuu yhdessä päivässä ja ensimmäiset kevätkukat ovat jo nostaneet päätään. Maaliskuussa saattaa olla mukavan miedot kevätkelit tai lumisadetta, mutta talvi on joka tapauksessa voitettu. Maalikuussa on myös usein aikaa ja energiaa omille projekteille.
Tässä kymmenen syytä, miksi maaliskuu tekee minut iloiseksi tänäkin vuonna:
1. Loma ja lukukausiloma
Kuukaudesta ei voi tulla huono, jos sen ensimmäiset päivät viettää Gran Kanarialla. Maaliskuu ei olisi voinut alkaa paremmin kuin keskellä aurinkolomaa. Reissu oli erittäin onnistunut ja tulette kuulemaan siitä vielä. Kotiinpaluu ei onneksi tarkoita tiukkaa arkea, koska yliopiston lukukausiloma jatkuu vielä koko kuukauden.
2. Karnevaalikauden loppuminen
Vihdoinkin, eikä tästä sitten muuta. Paitsi että pääsiäiseen kestävä paastonaika alkaa ja minun olisi tarkoitus vältellä sokeria, mikä saattaa olla hankalaa, koska kaappini täysin poikkeuksellisesti pursuaa suomalaisia karkkeja. Olen saanut niitä sekä postitse että matkalaukun tuomina ja harkitsen tällä hetkellä jonkinlaista säännöstelysysteemiä, jotta ne kestävät pidempään eikä raskausajan diabetes uhkaa.
Palasimme viime yönä taksilla lentokentältä ja liikennevaloissa kyytiimme yritti hypätä humaltunut juhlija, jonka suunta olisi ollut aivan eri kuin meidän. Vielä pari päivää täytyy seurata karnevaaleja hulisevaa ja pärisevää kaupunkia sekä humaltunutta ympäristöä, mutta sitten koittaa yhdeksän kuukauden rauha ennen seuraavan sesongin alkua.
3. Viikonloppu Berliinissä
En edes muista, milloin viimeksi olen ehtinyt Berliiniin. Ennen kävin siellä pari kertaa vuodessa, mutta nyt muut kohteet ja reissut ovat houkutelleet enemmän. Menemme Hiljan kanssa paikallisen Suomi-koulun vieraaksi ja tapaan samalla tuttuja ja ehdin toivottavasti silmäillä myös kaupungin sykettä.
Esikoiskirjani ilmestymisestä on nyt tasan puolitoista vuotta, ja parin viikon päästä kirjan pääsee lukemaan myös saksaksi. En edes unelmoinut tällaisesta mahdollisuudesta, mutta yksi asia johti toiseen, joten tämän vuoden aikana saksalaiset lukijat pääsevät lukemaan kaksikin Hiljaa. Toivon, että kirjat löytävät paikkansa ja lukijansa, vaikka kilpailu on täällä vielä kovempaa kuin Suomessa.
5. Kalligrafia- eli handlettering- workshop
Tämä kuuluu ehdottomasti listalle "mitä tehdä omalla ajalla vielä ennen kuin vauva syntyy". Olen jo pitkään halunnut oppia hienoa tekstausta eli kalligrafiaa, vaikka käsialani onkin niin surkea, että jopa kummityttöni valittaa siitä. Aivan meidän kodin lähelle on hiljattain avattu erilaisia kädentaitoworkshopeja tarjoava tila, joten koin hetkeni tulleen. Koko päivän kestävä workshop on parasta omaa aikaa, jos mikä. Tulokset näette joskus täältä blogista - tai sitten ette.
6. Kevät
Maaliskuu on säiden puolesta usein yksi vuoden miellyttävimpiä kuukausia. Lämpö saattaa nousta jo lähelle +20 astetta, mikä on mukavaa mutta ei liian lämmintä. Toisaalta takatalvi saattaa heittää vielä luntakin. Joka tapauksessa kevät on jo täällä, ja sehän on aina mukavaa.
Tosin kaikki ihanasti kukkivat puut ja pensaat ovat saaneet minut lievästi allergiseksi, joten seuraavat kuukaudet tarkoittavat vuotavaa nenää. Suomessa en ollut koskaan keväthullu, mutta täällä minusta on tullut sellainen. Eipä ole montaa viikkoa kesäaikaankaan enää!
7. Kirjoittaminen
Tärkeät käsikirjoitukset on palautettu helmikuussa eikä tällä hetkellä ole aikatavoitteita, joten maaliskuussa saan tehdä, mitä haluan, eikä minun välttämättä tarvitse kirjoittaa. Tämähän ei muuten tule onnistumaan.
Tällaiset välikuukaudet ovat nimittäin usein erittäin inspiroivia, kun takaraivossa ei ole tekemisen pakkoa. Jatkan erästä ikuisuusprojektia, jos huvittaa, ja annan itselleni luvan nautiskella tekstistä, kun paineita ei ole. Mutta senkin annan anteeksi, jos en saa mitään aikaiseksi, sillä takana on tiivis kirjoitusrupeama eikä nyt tosiaan tarvitse pähkiä mitään.
Tärkeät käsikirjoitukset on palautettu helmikuussa eikä tällä hetkellä ole aikatavoitteita, joten maaliskuussa saan tehdä, mitä haluan, eikä minun välttämättä tarvitse kirjoittaa. Tämähän ei muuten tule onnistumaan.
Tällaiset välikuukaudet ovat nimittäin usein erittäin inspiroivia, kun takaraivossa ei ole tekemisen pakkoa. Jatkan erästä ikuisuusprojektia, jos huvittaa, ja annan itselleni luvan nautiskella tekstistä, kun paineita ei ole. Mutta senkin annan anteeksi, jos en saa mitään aikaiseksi, sillä takana on tiivis kirjoitusrupeama eikä nyt tosiaan tarvitse pähkiä mitään.
8. Leipzigin kirjamessut
Kirjallisia rientoja tiedossa myös kuun lopussa, kun lähden elämäni ensimmäistä kertaa Leipzigin kirjamessuille. Frankfurtin kirjamessut ovat suuret kansainväliset ammattimessut, mutta Leipzigin kirjamessut ovat ensisijaisesti yleisömessut, ja lastenkirjallisuus on siellä hyvin esillä.
Berliinin Finnland Instituutti sai järjestettyä Hiljalle messupäiviin kolme tilaisuutta, joihin osallistun yhdessä Hiljan kääntäjän Tanja Küddelsmannin kanssa. Saksan Hilja saa mukavan alun, vaikka Suomen messukokemuksien perusteella en odota esiintymisiltämme liikoja, sillä tarjontaa on päivien aikana niin paljon, ettei yleisöä riitä kaikkeen. Jos tavoitamme muutaman kiinnostuneen kuuntelijan, olen iloinen.
Messut tarkoittavat kohdallani myös monenlaista sosiaalista verkostoitumista, sillä tulen päivien aikana tapaamaan molempien saksalaisten kustantamojeni edustajia sekä agentuurini väkeä. Tällaisen lauseen kirjoittaminen tuntuu sen verran hurjalta, että sanon hui!
9. Rakkauskuukausi
Ensitreffimme olivat maaliskuussa, ja laskemme sen päivämäärän seurustelun alkupisteeksi, vaikka mies ei aluksi kuvitellutkaan olevansa oikeilla treffeillä. Mitään virallisempaa ollaanko yhdesssä -keskustelua ei koskaan käyty, joten vuosipäivä olkoon noiden kahvitreffien kohdalla.
Tänä vuonna yhteisiä vuosia on kertynyt jo kuusi, ja tämä on minun elämäni pisin parisuhde ja miehelläkin kohta. Kaikki pelottelevat sillä, että seitsemäs vuosi on parisuhteessa paha, mutta meille tämä kuudes vuosi on ollut sellaista turbulenssia, että toivon tuon tulevan seitsemännen jättävän meidät rauhaan. Meistä tulee tämän vuoden aikana lapsiperhe, ja siinä riittää ihmettelyä ja kriiseilyä kerrakseen.
Muutama viikko sitten ihmettelin, miten nopeasti raskaus on edennyt, ja nyt minusta tuntuu, että olemme hilanneet tässä puolivälissä jo vaikka kuinka kauan. Minulla on tiedossa kiireinen ja monipuolinen kevät, joten olen onnellinen, että tyyppi ei ihan vielä tule ja antaa minun toivottavasti hoitaa kaikki suunnitellut työt rauhassa valmiiksi.
Pikku hiljaa täytyy kuitenkin alkaa miettiä vaunujen hankintaa ja hoitopöytää sekä muita tulevan ihmisen vaativia järjestelyjä. Heinäkuu tuntuu vielä kaukaiselta, mutta maaliskuu tulee menemään nopeasti ohi ja kohta alan jo laskea viikkoja äityislomaan, jonka voi Saksassa aloittaa kuusi viikkoa ennen synnytystä. Mutta sitä ennen nautin tästä vielä aika kevyestä ja pienestä vatsasta sekä hennoista muksauksista napani alla, jotka kertovat, että siellä hän on.
Mikä on parasta maaliskuussa?
Koska kyseessä on blogihaaste, ota koppi!
P.S. Kuvien leikkokukat ovat workshopista, jonka kävin helmikuun lopussa. Nyt osaan asetella kukkia maljakkoon kuin mikäkin vaimoke.
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?