Monday, 25 March 2019

Raskausviikko 25: sokerirasituskoe

Siis mä en käsitä: Missä välissä raskaus on edennyt jo viikolle 25 asti!? Viimeiset pari kuukautta ovat kuluneet hirmuisen äkkiä, vaikka onhan siitä marraskuisesta plussa-aamusta jo tovi. Loppukevään kalenteri on täynnä ja ohjelmaa riittää ennen toukokuun lopussa koittavaa äitiyslomaa, joten toivon, että lapsi antaa minun hoitaa kaiken suunnitelmien mukaan, ennen kuin tulee muuttamaan kaiken.

Raskausviikko 25 on todellisen paisumisen aikaa. Olin kolme päivää poissa kotoa ja palattuani mies tuijotti keskivartaloani hämmästellen. Mistä tuo tuohon on pullahtanut! Olen päässyt tähän asti varsin helpolla, mutta nyt maha alkaa vaatia. Jalat pitää silloin tällöin nostaa ylös, rappuset saavat puuskuttamaan entistä enemmän ja istuminen on oikein mukavaa. 

Välillä tuntee aivan konkreettisesti, miten mahaa pingottaa ja alavatsan lihakset joutuvat antamaan periksi. Kummun peittänyt iho on käyttänyt jo kapasiteettinsa ja alkaa selvästi kiristyä. Olen rasvaillut vatsaa jo jonkin aikaa, mutta nyt tätä iltarutiinia ei enää kannata unohtaa. Sillä totuushan on, että lapsi kerää nyt painoa kovaa tahtia ja vielä joitain viikkoja sitten sadoissa grammoissa mitattu keho alkaa seuraavina aikoina lähestyä kiloa.

Tervetuloa Suuri Paisuminen! Minun on antauduttava kohtalooni. 

Vielä jokin aika sitten pystyin verhoamaan kummun piiloon, mutta nyt tilanteessani ei ole enää mitään epäselvää. Voin rehellisesti tunnustaa, etten ole vielä tottunut uuteen olomuotoon ja  pyöristyneeseen kehoon, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin. 

Tänään olin nimittäin sokerirasituskokeessa.

Yli 35-vuotiaana kuulun riskiryhmään, mutta testi tehdään Saksassa nykyään kaikille. Lääkäri sanoi, että hän tekisi mieluummin maksullisen kokeen, koska vakuutuksen tarjoama on yhtä tyhjän kanssa. Olen kuullut, että toiset saavat syödä ennen sokerirasituskoetta, eikä se varmastikaan voi taata oikeaa tulosta.

Minä sen sijaan jouduin puolen vuorokauden paastolle. Paasto alkoi illalla klo 20 ja päättyi aamulla klo 08 makean sokerilitkun juomiseen. En ole enää kärsinyt kovasta nälästä, joten syömättömyys ei ollut ongelma, mutta juominen oli. En tiedä, liittyykö se mahan kasvuun, mutta viime aikoina minua on janottanut kovasti, niin myös tänä aamuna ennen testiä.

Ennen sokerilitkun juomista otettiin verikoe ja tehtiin muut perusmittaukset. Sitten sain aamudrinkkini, minkä jälkeen siirryin tunniksi odotushuoneeseen. Olin varannut mukaan lukemista ja sain kirjoitettua myös sähköposteja. Puoli tuntia juomisen jälkeen käväisi vähän ällö olo, mikä varmaan liittyi sokerin imeytymiseen.
Ensimmäinen tunti oli kuitenkin nopeasti ohi, ja pian minut kutsuttiin uuteen verikokeeseen ja pikaiseen lääkärintarkastukseen. Puhuimme tämänhetkisestä tilanteesta, ja lääkäri kokeili, että paikat ovat kiinni eikä murheita ole. Hän kehotti kuulostelemaan lapsen liikkeitä ja muistutti, että on aivan normaalia, ettei joka päivä ole yhtä aktiivinen. Liikkeet tai niiden pitkäaikainen puuttuminen paljastaisivat kuitenkin nopeasti, jos jotain olisi vialla.

Toivolla ei ole ollut ongelmia myllätä äidin vatsassa. Eilen illalla ohjelmassa oli jumppaa klo 22-23 ja sama koreografia toistui uudelleen klo 04-05 aamulla. Pikku ilkimys on vihdoin onnistunut potkaisemaan myös isäänsä. 

Toinenkin odotustunti sujahti nopeammin ohi kuin olin etukäteen olettanut. Minut kutsuttiin jälleen verikokeeseen, minkä jälkeen sain lähteä. Sokeriliemi oli taittanut jo pahimman nälän, mutta söin banaanin ja join vettä jo vastaanotolla ennen kuin lähdin ostamaan lisää aamupalaa ja vyörymään kohti työpaikkaa.

Koska en ole koko päivänä kuullut laboratoriosta mitään, tarkoittaa se, ettei kokeesta löytynyt mitään huolestuttavaa. Saan siis jatkaa syömistottumuksiani, kuten tähänkin asti, vaikka pikku hiljaa täytyy alkaa tarkkalla, etteivät raskauskilot pääse karkaamaan käsistä...

Lisää raskausjuttuja:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?