Tuesday 26 November 2019

Raskaudesta palautuminen on prosessi

Kuva: Pixabay
Hartioita jumittaa, lonkkia särkee ja jalkapohjat ovat niin arat, että ensimmäiset askeleet pitää aina töpsytellä varovasti... Vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat tuntuneet fyysisesti raskaammilta kuin raskausaika ikinä eikä pelkästään siksi, että yöt ovat katkonaisia. Myönnän, en ollut osannut varautua siihen, miten romuna keho on raskauden jälkeen enkä siihen, miten fyysisesti rankkaa alkuaika vauvan kanssa on.


Palasimme sairaalasta kotiin kuusi tuntia synnytyksen jälkeen, ja kätilöni antoi minulle ensimmäiset jumppaohjeet neljä päivää synnytyksestä. Keskivartalon korsetti oli nimittäin kadonnut taivaan tuuliin, vaikka liikuin raskausaikana paljon. 

Suurin haaste ensimmäisinä päivinä oli ylipäänsä päästä lattialle tekemään liikkeitä, ja nauroin miehelle, että kylläpä tässä on heikoksi mennyt, kun palauttavaksi liikkeeksi riittää jokin, mitä ei ennen olisi edes huomannut.

Onneksi minua oli etukäteen varoitettu jälkisupistuksista, jotka johtuvat siitä, että kohtu menee kasaan. Söin ensimmäiset päivät särkylääkettä, koska kipu oli kovaa varsinkin myöhäisillasta. Yhtenä iltana se oli niin voimakasta, että puoliunessa kuvittelin, että synnytys käynnistyy taas. Mies sai minut onneksi vakuutettua, että poikamme on hänen sylissään eikä enää vatsassani, ja pystyin jatkamaan unia.

Ikävintä alkuvaiheessa olivat ilmavaivat, jotka kätilön mukaan kuuluvat valitettavasti asiaan. Lapsen jättämä tyhjä tila pyrkii täyttymään jollakin tavalla ja ilma on siihen nopein tapa. Myös imetys saattaa aiheuttaa ilmavaivoja, olen kuullut. Onneksi tämä oli vain alkuajan ongelma.

Heti ensimmäisinä päivinä tuntui uskomattomalta, miten nopeasti keskivartalo kutistuu. Poistunut raskausmaha sai tuntemaan itsensä hoikaksi, vaikka ympärysmitta oli edelleen suurempi kuin koskaan ennen. Pian kävi kuitenkin selväksi, että korsetti tulee vaatimaan paljon työtä. Pari ensimmäistä kuukautta nauratti, miten spagettia keskivartalo voi olla ja millaisissa asennoissa ihminen röhnöttää, kun tukilihaksistoa ei ole. Sitten alkoi ärsyttää.

Rückbildungin myötä keskivartalo onneksi löytyi ja tuntuu lähes normaalilta nyt neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Minulla ei ole enää aukkoa vatsalihaksissa ja uskallan lankuttaa joka päivä. Lonkat tai jalkapohjatkaan eivät ole enää kipeät.

Raskauskiloja minulla sen sijaan on edelleen. Kuljen väliaikafarkuissa, koska kaikki vanhat omat eivät vielä sovi eikä äitiyshousuja viitsi enää käyttää. Välillä huijaan ja käytän litistäviä alusvaatteita. Ostamani väliaikafarkut ovat muuten virallisesti mallia Mama - rennot, joustavat ja tarpeeksi isot.

Moni on lohduttanut huomauttamalla, että imetys ei välttämättä vie kiloja, kuten usein väitetään, vaan saattaa nimenomaan sitoa ne tiukasti kiinni. Imetys on elimistölle raskasta, joten tietty määrä vararavintoa lienee tarpeen. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että pääsen vielä takaisin vanhoihin vaa‘an lukuihin.

Ärsyttävin viimeaikainen ilmiö on hiustenlähtö. Minulla oli raskausaikana selvästi enemmän tukkaa kuin yleensä, mikä oli kivaa mutta myös outoa. Viimeisen kuukauden ajan hiuksiani on löytynyt matoista ja pesukoneesta, villatakin selkämyksistä ja jopa vauvan vaipoista. Kaikki se materiaali, mikä jäi raskausaikana putoamatta, tulee nyt kerralla alas. Hormonit ovat selvästi taas muuttuneet.

Yksi hyvä juttu on sentään se, että kasvavaa vauvaa nostellessa ja vaunuissa työnnellessä tulee treenattua käsivarsia aivan huomaamattaan. Ei ole ihme, että äideillä on hyvät habat.

Mutta onhan raskaus aivan ihmeellinen asia! Tällä hetkellä ihailenkin naisen elimistöä ja sen joustavuutta. Kun keho on venynyt yhdeksän kuukautta, se ei tietenkään voi palautua yhdessä yössä. Maltti on valttia enkä ole vielä uskaltanut lähteä juoksulenkille, mutta joulukuun alusta ajattelin aloittaa taas salitreenit.

Katselen vauvaa ja ihmettelen, että minusta on tullut jotain tuollaista, että minun elimistöni on osannut hänet rakentaa. Outoahan se olisi, jos siitä ei jäisi jälkiä. Raskaudesta palautumiseen menee todennäköisesti yhtä kauan kuin itse raskauteenkin. Loogista, mutta meille nopeatahtisille ihmisille ah niin hidasta ja rasittavaa.

Asiaa miettiessäni kätilöni käski minun orientoitua linea negran mukaan. Kun navan alla kulkevaa viivaa ei enää huomaa, kehoni on palautunut raskaudesta täysin. Siihen asti pitää miehenkin kuulemma muistaa käyttäytyä, hihi.

Miten kauan sinulla kesti, ennen kuin keho tuntui entiseltään?
1 comment on "Raskaudesta palautuminen on prosessi"
  1. Hassu tuo kommentti linea negrasta. Mulla se hävisi kuukauden sisään, mutta kövin fyssarilla kuntouttamassa lantionpohjalihaksia vielä kolmen kuukauden kohdalla, ja nyt (4.5kk synnytyksestä) alkaa vasta tuntua, että voisin esim käydä lenkillä tai hyppiä.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?