Matkasuunnitelmat 2017

Kun on kipeänä kotona eikä jaksa ja voi tehdä juuri muuta kuin niistä nenää ja  maata, on hyvin aikaa haaveilla ja tehdä matkasuunnitelmia tälle vuodelle. Tähän vuoteen onkin tiedossa jo yllättävän monta matkaa.

Hampuri

Kölnistä Hampuriin meneminen on kuin lähtisi Helsingistä Jyväskylään. En siis oikein tiedä, voiko sitä niin matkailuksi kutsua. Matkaan menee junalla noin neljä tuntia, riippuen pysähdyksistä ja junatyypistä.

Helmikuisena viikonloppuna on tiedossa töitä ja huvia: Ensi pari päivää suomen kielen opetuksen kehittämistä ja sitten pari päivää ystävien tapaamista ja palloilua kaupungissa. Asuin Hampurissa yhden talven yli, joten entisillä kotikonnuilla on aina kiva käydä. Köln on leppoisa kaupunki, johon verrattuna Hampuri on pramea ja cool suurkaupunki, jossa on tilaa ja välimatkoja.

Portugali
Maalis-huhtikuuhun sijoittuvasta häämatkasta ja sen suunnittelusta kirjoitin jo täällä. Kiitos hyvistä vinkeistä, joita laitoitte tulemaan! Matkasuunnitelma on nyt lähes valmis.

Ensin olemme viisi yötä Lissabonissa. Saimme vinkin ihanasta Airbnb-asunnosta ja iskimme tietysti heti kiinni. Tulen postaamaan siitä ihan varmasti viimeistään matkan jälkeen lisää. Lissabonin jälkeen meillä on vielä kuusi yötä aikaa kiertää autolla pienempiä paikkoja. Porto sai niin monta suositusta, että sinne ajaminen todennäköisesti kannattaa. Merkintöjä on myös Sitran ja Ericeiran kohdalla.

Pariisi
Vappuviikonloppu Pariisissa, ei kuulosta hullummalta vai mitä?

Saimme miehen työpaikalta häälahjaksi matkalahjakortin. Aina valitan, että itse saan ideoida ja järjestellä ja toimia moottorina eikä mies ehdota ikinä mitään. No joo. Se oli mies, joka kysyi, käytettäisiinkö lahjakortti Pariisiin, ja hän ehdotti sieltä hotellinkin. Nyt ei voi vaimo vähään aikaan valittaa. 

Junamatka Thalysillä Kölnistä Brysselin kautta Pariisiin kestää kolme ja puoli tuntia eli vähemmän kuin juna Kölnistä Hampuriin tai Berliiniin. 

Hauska sattuma muuten, että miehen pikkuvelikin on miesystävänsä kanssa vappuna Pariisissa. Teimme suunnitelmat erikseen, mutta joululomalla selvisi, että olemme kaikki menossa Pariisiin ja vielä samana viikonloppuna. Kaiken romanttisen turistitoiminnan ohessa aiomme käydä myös perheillallisella.

Suomi

Ei nyt varsinaisesti niin eksoottinen lomakohde mutta aina suunnitelmissa. Kesäkuussa tulemme miehen kanssa viikoksi vuokramökille ja sitten uudestaan viikonlopuksi kummityttöni rippijuhliin. Kesäloma on elokuussa ja kyllä silloin aina pitää tulla Suomeen. Samoin lyhyelle ruskaretkelle myöhemmin syksyllä.

Monet ulkosuomalaiset käyvät Suomessa harvoin, mutta minusta jo yli kolmen kuukauden käymättömyys tuntuu kummalliselta. Tarvitsen suomen kieltä niin intensiivisesti, että minun on pakko käydä säännöllisesti autenttisessa kieliympäristössä pitämässä kieltä yllä. Moniin Suomen reissuihin liittyy kyllä töitäkin.

Suunnittelun tasolla
Tässähän alkaa vuosi olla jo täysi, mutta aina pitää olla varasuunnitelmia.

Antwerpen ja Berliini

Käyn Berliinissä yleensä joka vuosi. Siellä asuu hyviä ystäviä ja on inspiroiva meininki, joten vierailut ovat aina varsinaisia seikkailuja. Enää en kuitenkaan itse haluaisi muuttaa Berliiniin, joka on niin iso, kaoottinen ja hallitsematon, että siihen verrattuna Köln on tuppukylä mutta ihanan selkeä ja hallittavissa oleva.

Uusin lempikaupunkini Antwerpen vaatii sekin uutuusvierailua. Ehkäpä suuntaan sinne taas joku pitkä kesäinen viikonloppu.

Kroatia

Mies oli viime syksynä purjehtimassa Kreikan saaristossa. Sama crue lähtee tänä vuonna tutkimaan Kroatian rannikkoa, ja sanoin, että tietysti menet mukaan. Kroatia kiinnostaa kyllä maana minuakin, vaikka purjehdys ei niinkään. Ehkäpä pyydän vakioreissukaverini Norjattaren mukaan ja teemme  syksyllä pikkumatkan. Miehen ollessa viimeksi purjehtimassa me olimme Italiassa.

Sairastamisen ja matkahaaveilun ohella olen tehnyt pieniä kuuntelumatkoja ympäri Eurooppaa. Joko tunnet Etelä-Ranskassa asuvien Lillin ja Helenan podcastin Cafe au lait - kahvihetkiä maailmalla? Naiset soittavat ulkosuomalaisille bloggareille eri maihin ja kyselevät asuinmaan kulttuurista ja perhe-elämästä. Jaksoissa on myös jokin teema, kuten lasten koulunkäynti, sopeutuminen tai työelämä. Suosittelen nojatuolimatkailua!

Keittiöinspiraatio

Olimme viikonloppuna kantamassa ja rakentamassa kavereiden keittiötä. Saksassahan vuokra-asuntoon ei kuulu keittiö vaan se pitää hankkia sinne itse. Ikea on varsin suosittu ja edullinen keittiötoimittaja, mutta se ei ole tunnettu palvelualttiudestaan.

Kavereiden keittiötä ei toimitettu perille, koska talon edessä ei ollut parkkitilaa; tämä ilmoitettiin ovipuhelimesta yläkertaan, jossa rakentajat odottivat tavaroita. Vastalauseita ei kuunneltu, vaan kuski käski sopia uuden toimitusajan ja jatkoi matkaa. Heippa!

Ilmeisesti kaupungin kanssa voisi sopia siitä, että talon edestä saa varata paikan tietyksi ajankohdaksi. Toiminto on maksullinen, ja jos joku menee siitä huolimatta laittamaan autonsa paikalle, edes poliisilla ei ole oikeuksia häätää autoa pois. Muuttopäivänä tapahtui nimittäin juuri näin.

Uudelta odotusjaksolta ja mahdollisilta toistuvilta kuljetusongelmilta välttyäkseen kaverit päättivät hakea keittiön itse. Onneksi ehdimme lyhyellä varoitusajalla apuun. Keittiö haettiin vuokrapakulla. Essenin Ikea on melkein kaupungin keskustassa, joten sekä sisään- että ulosajoväylät ovat kapeat ja mutkikkaat. Pakettiauto ei mahtunut kääntymään väylällä, vaan se piti ajaa parkkipaikalta pelastustien kautta ulos. Lopulta keittiön osaat saatiin kotikadulle,  kannettiin kolmanteen kerrokseen ja sitten alettiin rakentaa.

Sanoin miehelle, että jos meidän joskus tarvitsee hankkia uusi keittiö, me maksamme sen kokoamisesta. Sen verran aikaa jokaisen laatikon vääntämisessä meni. Ne kokoamisohjeet! Ja sitten tietysti huomattiin, että joitain osia puuttui eikä kaapistoja voinut viimeistellä. Siinä vaiheessa oli tosin väkerretty jo niin kauan, että päivän tai parin tauko oli ihan hyvä idea. 

Meillä oli omassa uudessa asunnossamme siitä hyvä tuuri, että saimme ostettua edeltäjien tänne rakentaman keittiön. Toki se tarkoitti, että joku toinen on tehnyt päätökset puolestasi, mutta arkkitehtipariskunnalla oli hyvä maku ja keittiö sopii tilaan ja tunnelmaan täydellisesti.

Jos saisin itse valita, haluaisin seinään toiset laatat. Miehelle työtaso on hieman liian matala mutta hän innostui heti kaasuliedestä. Minusta se tuntui aluksi hyvin vieraalta, mutta onhan se kätevä. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä siihen, että säästyimme keittiön odottamiselta ja rakentamiselta ja keittiö oli heti käyttökunnossa. Kaverit asuivat yli kuukauden ilman keittiötä, ennen kuin se nyt tuli.

Keittiö on lempipaikkani tässä asunnossa, vaikka en olekaan mikään varsinainen keittiöhengetär tai kokki. Rakastan tätä valkoista lattiaa, vaikka sitä saakin jatkuvasti olla pesemässä. Lempihuonekaluni on työtasoa vastapäätä oleva String-hyllykkö. Siitä on kuva blogin nimikyltissä, joten jätetään se tästä.

Täällä on hyvä energia. Olin aina toivonut, että joskus minulla on keittiö, jonka pöydän ääreen mahtuu paljon vieraita. Pippaloissahan kaikki aina haluavat hengata keittiössä, joten nyt voimme pitää ihan vain keittiöbileitä.

Ainoa miinus tässä tilassa on vähäinen säilytystila. Eipä tule hamstrattua kaappeja täyteen, kun ei ole paikkaa, mihin tavarat sulloa. Kaapinpäällystä oli ensin vain hätäratkaisu, mutta sittemmin vakiintunut käyttöön.

Inspiroiduin kavereiden keittiön rakentamisesta ja aloin miettiä omaan keittiöömme pieniä muutoksia. Haluaisin tilaan pehmeämpiä sävyjä ja vähemmän metallia.  Mitä jos tangolla roikkuisi keraamisia kulhoja ja niissä viherkasveja? Jotain kevennystä tähän musta-metalliyhdistelmään tarvitaan. Useinhan jo pienikin muutos tekee yleisilmeestä uuden.

Ideoita?

P.S. Uusi kamera on edelleen opetteluvaiheessa, mutta eiköhän kuvanlaatu ala tämän vuoden kuluessa tarkentua.

Mitä kirjoittaminen on?

Mitä enemmän kirjoitan, sitä varmemmin huomaan, että matka on vasta alussa.

Harrastin lapsena ja nuorena balettia. Baletti on laji, joka vaatii kurinalaisuutta ja sitkeyttä ja jossa ei voi koskaan tulla valmiiksi. Siinä vaiheessa, kun tekninen taituruus kohtaa taiteen syvällisyyden, alkaa ballerina olla jo eläkeiässä. Senkin jälkeen löytyy toki uusia liikekieliä ja ilmaisutapoja, jos niitä haluaa etsiä. Täydellisyyden tavoittelu vaatii harjoitustunteja tuntien perään, pitkäjännitteisyyttä, pettymyksiä ja nousemista ylös yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjoittamisessa minua viehättää tuo sama maailma. Aina voi kehittyä ja oppia eikä päätepistettä varsinaisesti ole. On vain taistelu omia rajoja ja rajoituksia vastaan. Joinain päivinä on vallalla sisäinen vihapuhuja, joka kertoo, että ihan turhaan yrität. Toisina päivinä paperille tulevat juuri oikeat sanat ja ajatus etenee minun seuratessani sen menoa vierestä.

Aloitin juuri kirjoittamisen opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Miksi kenenkään, joka työskentelee tekstien kanssa ja kirjoittaa työkseen, pitäisi opiskella kirjoittamista?

Mitä pidemmälle pääsen, sitä epävarmemmaksi tulen. Ja kriittisemmäksi. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin ymmärrän. miten vähän vasta tiedänkään.

Samalla tulen koko ajan kiinnostuneemmaksi siitä, mitä teksti on, mistä se syntyy, milloin se on hyvä ja milloin mielenkiintoinen. Entä mistä kirjoittajan oma ääni syntyy?

Kirjoittaminen on kuin juoksemista. Parhaimmillaan siinä pääsee flow-tilaan, jossa ajan- ja paikantaju katoavat. On vain kynän rapina paperilla ja näppäinten natina. Pään sisällä avaruus. 

Juoksussa huono päivä tarkoittaa sitä, ettei askel rullaa eikä hengitys kulje, meno tylsistyttää ja kotimatkalle poimii oikotien tai hyppää bussiin. Kirjoittamisessa ei valitettavasti ole oikoteitä. Kaikki on taisteltava paperille. Huonoina päivinä naapuritalon seinäkin kiinnostaa enemmän kuin naputtelu. 

Maratonjuoksuun valmistautuminen on fyysistä työtä mutta lopulta kyse on henkisestä prosessista ja oman itsen voittamisesta. Kirjoittamisen rajat ovat samanlaiset: kirjoittaja kamppailee pääasiassa omaa itseään vastaan. Eeva Joenpelto on sanonut, että suurimmaksi osaksi kirjoittaminen on jatkuvaa itsensä voittamista.

Jokainen uusi työ on kiipeämistä tasangolta vuoren huipulle.

Monet kirjailijat ovat nimenneet kirjailijan parhaiksi avuiksi uteliaisuuden, keskittymiskyvyn ja hyvät istumalihakset. Minä sanoisin, että kaikki baletista oppimani soveltuu tähänkin lajiin: sitkeys, toisto, säännöllisyys, uudelleen yrittäminen. Kun säännöt ovat hallussa, niistä voi vihdoin irrottautua. Ja silloin löytyy oma ääni.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?

Luova häälahjaidea

Raha on nykyään yksi yleisimmistä häälahjatoiveista ainakin täällä Saksassa. Raha on tietysti vähän tylsä lahja mutta saksalaiset ovat keksineet rahalahjan antamiseen luovia ideoita. Täällä tykätään käyttää käteistä, mikä näkyy myös häälahjoissa.

Me pyysimme miehen kanssa häälahjaksi valuuttaa kahta projektia varten. Toivoimme rahaa, sillä olisi ollut hankalaa kuljettaa lahjat Suomesta Saksaan. Häälahjarahaa pyydettiin keittiötä varten, sillä se kaipaa lisävarustelua, sekä häämatkaan. Keittiöhankinnoista kerron vielä myöhemmin lisää ja häämatkasuunnittelukin on jo pitkällä. 

Helpointa olisi tietysti siirtää lahja suoraan saajan tilille, mutta sepä ei olekaan Saksassa tapana. Vai mitä sanotte tästä taulusta?

Saimme seteleistä askarrellun taulun työkavereiltani enkä edelleenkään tiedä, milloin raaskin purkaa sen. Ehdotin miehelle, että voisimme ottaa taulun mukaan häämatkalle Portugaliin. Tai sitten se säästetään pahan päivän varalle.

Miehen työpaikasta saimme lahjakortin, joka oli asetettu koriin. Heinikossa kortin ympärillä oli  viiden euron seteleistä tehtyjä perhosia.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon ideoita rahan kanssa askarteluun. Itse olen muissa häissä nähnyt ainakin seteleillä koristellun huonekasvin, maisemakollaasin, jossa oli mukana seteleitä, ja Play mobileista rakennetun pienen nukkeasunnon, johon oli piilotettu seteleitä. Eräs pari joutui kaivamaan rahalla täytetyn aarrearkun viherkasvin mullasta. 

Vähintä mitä voi tehdä, on ostaa konfettia ja laittaa se lasipurkkiin seteleiden kanssa. Tai pakata setelit ilmapalloon. Luova ja persoonallinen ote tekee lahjasta heti hauskemman. Ongelmana on tietysti se, milloin lahjan saaja raaskii purkaa setelit kuvaelmasta, mutta mahtava idea tämä taulu!

Milloin viimeksi

Minusta on mahtava listata asioita. On ostoslistaa, to do -listaa, joululahjalista, katsottavien elokuvien lista, muistettavien asioiden lista... Se ei tarkoita, että asiat tulisivat nopeammin tehdyiksi tai että listaa muistaisi aina katsoa, mutta lista on lista.

Siksipä tartuin innolla milloin viimeksi -blogihaasteeseen, jonka löysin Oman katon alla -blogista. Aloitetaanpa.

Milloin viimeksi

ilahduin kun hyvä ystävä kysyi, olisiko minulla tulevana viikonloppuna aikaa ja kiinnostusta, jos hän vaikka kokkaisi jotakin. No totta ihmeessä! Olisin kyllä suostunut ilman lupausta ruuastakin.

nauroin kyyneleet silmissä uuden vuoden yönä, jonka vietimme pienellä ystäväporukalla. Söimme mahat ratki ja nauroimme.

itkin viime vuosi oli kyynelten sävyttämä mutta tänä vuonna en ole tainnut itkeä vielä kertaakaan. Täytyy sanoa, että en muista.

suutuin en ole kova suuttumaan mutta ärsyyntymään kyllä. Suutun lukiessani Suomen sisäpoliittisista lakiehdotuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta maailmassa. Eilen suutahdin kuultuani, miten huonoa palvelua ystäväni oli erään ruotsalaisen huonekalufirman taholta saanut.

harmistuin kun selvisi, että uuden vuoden yönä hajonnut pyöränlukko on varasturvallinen. Avain murtui pakkasyönä lukkoon ja eilen selvisi, että ketju on liian paksua sahattavaksi. On tietysti mukavaa huomata, ettei pyörääni ole helppo varastaa. Mutta jotain lukolle nyt pitäisi keksiä, että pääsen jatkamaan ajelua. Sitä odotellessa kerään kävelyaskelia.

häkellyin siitä, miten ajattelevainen mies on. Hän oli tilannut minulle uuteen kameraani uuden muistikortin, ihan vain lahjaksi.

kokeilin jotain uutta en vielä mutta kohta. Sain ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi tankotanssikurssin, jonne suuntaan sitten, kun olen ensin käynyt hakemassa hauista salilta. Tästä voi tulla todella hauskaa tai sitten ei.

urheilin eilen! Viime vuosi oli todellista urheilun välttelyä ja vasta joulukuussa sain itseni takaisin salille. Miehelläkin alkoi uudesta vuodesta kuntokuuri, joten eilen menimme salille yhdessä. Treeni tuntui yllättävän hyvältä. Viime viikolla kerätyt kävelyaskeleet ovat herättäneet talviunesta. Täytynee mennä toisenkin kerran.

luin tähän täytyy vastata, että joka päivä. Eilen luin uutisia, blogeja ja illalla vielä Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Siinä kirja, joka pitää ottaa haltuun hitaasti ja lauseista nauttien.

söin tai pikemminkin join miehen aamulla sekoittaman smoothien, jonka löydän herättyäni jääkaapista. Marjoja, banaania, pähkinöitä, soijajukurttia ja uusimpana lisänä puhtikauraa suoraan Suomesta.

herkuttelin en juuri koskaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tykkään makeasta. Meillä jää usein suklaalevyt kaappiin, sillä mies ei muista syödä niitä ja minä en niin välitä suklaasta. Viime päivien herkkuja ovat olleet turkinpippurit ja Suomesta tuodut Lumi-Pantterit.

ostin meinasin jo kirjoittaa, että en joulun jälkeen mitään, kunnes muistin, että tein ihan loistohankinnan. Ostin itselleni elämäni ensimmäisen järkkärikameran. Käytössä on vielä opettelua mutta täältä blogista näette, miten homma etenee. Kyllä kameralla ja kameralla on eroa.

tapasin Suomen lomalla kustannustoimittajani. Kirjaprojekti konkretisoituu koko ajan enemmän ja enemmän. Jännää!

päätin oikeasti taas palata säännöllisen liikunnan pariin. Jostain kuulin, että on hyvin tavallista, että ihmiset pyöristyvät ensimmäisen avioliittovuoden aikana. On siis syytä alkaa tehdä jotakin.

inspiroiduin silmäillessäni tyylikkäitä koteja instagramissa ja blogimaailmassa. Tämän vuoden tavoitteena on vihdoin saattaa tämä asuntovalmiiksi. Muutin menneinä vuosina niin usein, että huomaan suhtautuvani tähänkin kotiin väliaikaisena ratkaisuna, vaikka tänne saisi oikeasti asettua taloksi. Siksi muutama sisustusprojekti on vieläkin kesken. Työhuoneen laittaminen alkoi nyt!

Haastan kaikki, jotka haluavat haasteeseen tarttua. Iloista viikkoa just sulle!

Meillä kotona

Wikipedian mukaan "Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat." Mutta kun kodin jakaa kaksi aikuista, kummalla on enemmän sananvaltaa sisustuksessa? Kuka määrää, missä kaappi seisoo? Kenellä on enemmän tilaa, kenen mieltymykset otetaan huomioon? 

Kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen käymme miehen kanssa edelleen hidasta kamppailua tilasta. Minä haluisin, että tavaroilla on oma paikkansa, johon ne järjestetään pois silmistä ja lojumasta. Vietän enemmän aikaa kotona kuin mies, sillä teen töitä kotoa, enkä pysty keskittymään, jos tavarat ovat hujan hajan. Haluaisin, että kotimme on kaunis, sen sisustus on hauska ja se on viihtyisä. Minulle viihtyisyys on muun muassa sitä, että sohvalla ei loju kuulokkeita tai lattioilla sukkia.

Mies taas tekee pitkiä toimistotyöpäiviä ja hänestä olisi mukavaa, että hänen illalla jonnekin lojumaan jättämänsä tavara löytyisi seuraavana iltana sieltä, minne hän sen jätti lojumaan. Että koti on paikka, jonne tullaan rentoutumaan eikä poseeraamaan sisustuskuvissa. Paikka, jossa meidän kahden on hyvä elää.

Piuha- ja vaatekasataistelussa on tällä hetkellä välirauha. Piuhojen ja kuulokkeiden paikaksi on sovittu piironki. Jos mies ei löydä etsimäänsä, voi aina katsoa sieltä, missä niiden paikka on. Toisekseen makuuhuoneen oven takana on tuoli, johon saa jättää vaatteet lojumaan ilman, että minä olen niitä koko ajan järjestelemässä. Se ei näy sieltä mihinkään eikä siten häiritse.

Miehen mielestä on epäreilua, että omassa kodissa pitää noudattaa jotain sääntöjä ja että pelkkä eläminen voisi olla häiritsevää. Asunto on yhtä lailla hänen kuin minun, mutta hänestä tuntuu, että vain hänen tavaroitaan siirrellään ja että vain hänen juttunsa ovat tiellä. Että minä hallitsen tiloja, joita hän käyttää ja joissa hän yhtä lailla elää.

Kodin pitäisi olla paikka, jossa on hyvä hengittää, omaa tilaa ja rauhaa, mahdollisuus elää niin kuin haluaa. Sellainen yksityisyyden saareke, jossa kukaan ei hengitä niskaan tai ole koko ajan vaatimassa jotain.

Kysymys kuuluukin, kumman tahto on tärkeämpi, sen joka haluaa sisustaa ja järjestellä, vai sen, jolle koti on ennen muuta paikka olla oma itsensä ja rentoutua. Entä jos molemmilla on vahva tahto ja sisustusmaku, mutta ne ovat täysin erilaiset. Kuka määrää, missä kaappi seisoo?

Mitä koti on? Onko se neljän seinän rajaamaa yksityistä tilaa vai paikka, josta voisi milloin vain räpsäistä hienon kuvan sosiaaliseen mediaan. Pitääkö nurkkien kiiltää vai saako siellä näkyä elämän jälkiä? 

En tarkoita, etteikö miehellä olisi hyvä maku tai intoa sisustaa. Hän on tehnyt meille mahtavia huonekaluja ja keksinyt tyylikkäitä ratkaisuja. Ihmisillä vain on erilaisia ajatuksia kodista ja sen järjestyksestä, niin se on. Miehelle riittäisi juliste seinällä, jolle minä haluaisin kuvagallerian.

Puhun tässä tätä kirjoittaessani siis läpiä päähäni, koska tällaiset keskustelut toistuvat meillä säännöllisin väliajoin. Minä valitan, ettei mies osallistu sisustamiseen, mutta jään kiinni siitä, etten ole kuunnellut hänen mielipidettään tai edes ollut kiinnostunut vastauksesta. Toisaalta kysyttäessä vastaus on useimmiten joo, sopii. Paitsi silloin, kun olisin halunnut ostaa keittiöön ihania design tuoleja, jotka olivat vähän hintavia.

Joskus hienoja sisustuskoteja katsoessani mietin, minne kumppani on niissä piilotettu. Tosiasia kun on, että me naiset olemme yleensä se sisustaja ja siivooja. Totuus on myös se, että miehiä kiinnostaa usein vähemmän, miltä koti näyttää ja onko se aivan siisti. Sisustaminen ja tavaroiden asettelu on useimmiten naisen homma.

Minua kiinnostaisi kuulla, miten sisustusbloggarien miehet kokevat olonsa kodeissaan? Onko heillä sananvaltaa valkoisessa maailmassa? 

Kyseessä on kahden kauppa, mutta kumpi joutuu tekemään kompromissin?

Uskoisin, että useimmissa tapauksissa vastaus on mies. 

Olen jo luvannut, että sitten joskus kuin meillä on enemmän tilaa kuin tässä kolmiossa, mies saa oman man caven, eli tilan, johon minä en kajoa ja jota minä en siivoa. Sitä ennen koitamme löytää keskitien: mies yrittää olla jättämättä tavaroitaan niin levälleen kuin ehkä haluaisi, minä yritän muistaa, että tämä on toisenkin ihmisen koti. 

Häämatkasuunnitelmat

Häistä on kohta neljä kuukautta ja vihdoin saa aloittaa häämatkan suunnittelun, jej!

Syksyllä kävi nimittäin niin, että miehellä oli jo sovittuna toinen reissu häiden jälkeiseen aikaan. Sanoin, että mene vaan ja lähdetään sitten myöhemmin, vaikka keväällä yhdessä reissuun. Minua kiellettiin suunnittelemasta matkaa kesken loppuvuoden kiireiden, mutta nyt lennot on buukattu ja päivämäärät lyöty lukkoon. Minne siis lähdemme?

Miksi Portugaliin?

Olemme molemmat tehneet viime vuosina kaukomatkoja. Olimme yhdessä Argentiinassa ja lisäksi minä olen reissannut Pohjois-Amerikassa, mies Australiassa. Pitkät lennot ja matkat ovat rasittavia ja halusimme lomalle helposti ja kivuttomasti, joten matkakohteeksi valittiin Eurooppa.

Toisekseen mies ei ole kovin innokas rantalomailija. Alkukesästä tehty Fuerteventuran rantaloma ei ollut siippani mieleen. Tämä saattoi tosin johtua siitä, että siellä oli pelkkiä saksalaisia turisteja eikä paikallisista turistibaareista saanut hyviä gin toniceja. Mies viihtyy kaupungin sykkeessä, kahvikuppien ääressä ja ihmisvilinän seassa ehkä vielä paremmin kuin minä.

Olen aikaisemmin käynyt Etelä-Portugalissa mutta häämatkaan halusimme yhdistää kaupunkia ja rannikkoa. Lissaboniin siis. Portugalissa houkuttelee myös sen visuaalisuus. Seuraan muutamia paikallisia instagramaajia ja kyllä esteetikon silmä lepää. Lisäksi portugalilaiset ruuat ja juomat ovat suosikkieni listalla - suunnittelen aloittavani päivän Vino Verdellä ja jatkavani sitten portviiniin... 

Milloin ja minne?

Lähdemme häämatkalle maalis-huhtikuun vaihteessa, ennen pääsiäisruuhkaa. Matkan pituudeksi muodostui 12 päivää lentojen edullisuuden mukaan. Kölnistä pääsee suoralla lennolla Lissaboniin, mikä oli kiva yllätys. Olin varma, että meidän pitäisi lähteä Düsseldorfista.

Aiomme vuokrata Lissabonista asunnon ja tutustua kaupunkiin kiireettömästi, kuten häämatkaan sopii. Loppupäiviksi voisi sitten vuokrata auton ja ajella rannikkoa pohjoiseen. Porto on toivelistalla myös, mutta se on kauempana kuin ajattelin enkä tiedä, miten paljon haluamme ajella. Toisaalta Argentiinan yöbussimatkojen jälkeen kaikki on Portugalissa aika lähellä.

Matkainspiraatio

Pyysimme häälahjaksi rahaa muun muassa tätä matkaa varten. Hyvät ystävämme innostuivat ja kasasivat meille lisäksi laatikollisen matkainspiraatiota. Laatikossa on matkaopas ja maan tiekartasto, pullo portviiniä, DVD Yöjuna Lissaboniin ja cd:llinen Fado-musiikkia. Lisäksi saimme nipullisen matkavinkkejä, ruokaohjeita ja kuvia ystäviemme omilta reissuilta. Näistä riittää materiaalia moneen matkaan.

Matkavinkit

Suunnittelu on siinä vaiheessa, että kaikenlaiset matkavinkit ovat tervetulleita. Onko sinulla suositella joku paikka, josta kukaan ei tiedä mutta jonne meidän pitäisi ehdottomasti mennä? Missä päin Lissabonia kannattaa majoittua? Mikä museo on käymisen arvoinen? Minne sen sijaan ei kannata mennä?

Heitä vinkki Lissaboniin ja sen lähistölle ja minä sanon KIITOS!