Sunday 22 January 2017

Mitä kirjoittaminen on?

Mitä enemmän kirjoitan, sitä varmemmin huomaan, että matka on vasta alussa.

Harrastin lapsena ja nuorena balettia. Baletti on laji, joka vaatii kurinalaisuutta ja sitkeyttä ja jossa ei voi koskaan tulla valmiiksi. Siinä vaiheessa, kun tekninen taituruus kohtaa taiteen syvällisyyden, alkaa ballerina olla jo eläkeiässä. Senkin jälkeen löytyy toki uusia liikekieliä ja ilmaisutapoja, jos niitä haluaa etsiä. Täydellisyyden tavoittelu vaatii harjoitustunteja tuntien perään, pitkäjännitteisyyttä, pettymyksiä ja nousemista ylös yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjoittamisessa minua viehättää tuo sama maailma. Aina voi kehittyä ja oppia eikä päätepistettä varsinaisesti ole. On vain taistelu omia rajoja ja rajoituksia vastaan. Joinain päivinä on vallalla sisäinen vihapuhuja, joka kertoo, että ihan turhaan yrität. Toisina päivinä paperille tulevat juuri oikeat sanat ja ajatus etenee minun seuratessani sen menoa vierestä.

Aloitin juuri kirjoittamisen opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Miksi kenenkään, joka työskentelee tekstien kanssa ja kirjoittaa työkseen, pitäisi opiskella kirjoittamista?

Mitä pidemmälle pääsen, sitä epävarmemmaksi tulen. Ja kriittisemmäksi. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin ymmärrän. miten vähän vasta tiedänkään.

Samalla tulen koko ajan kiinnostuneemmaksi siitä, mitä teksti on, mistä se syntyy, milloin se on hyvä ja milloin mielenkiintoinen. Entä mistä kirjoittajan oma ääni syntyy?
Kirjoittaminen on kuin juoksemista. Parhaimmillaan siinä pääsee flow-tilaan, jossa ajan- ja paikantaju katoavat. On vain kynän rapina paperilla ja näppäinten natina. Pään sisällä avaruus. 

Juoksussa huono päivä tarkoittaa sitä, ettei askel rullaa eikä hengitys kulje, meno tylsistyttää ja kotimatkalle poimii oikotien tai hyppää bussiin. Kirjoittamisessa ei valitettavasti ole oikoteitä. Kaikki on taisteltava paperille. Huonoina päivinä naapuritalon seinäkin kiinnostaa enemmän kuin naputtelu. 

Maratonjuoksuun valmistautuminen on fyysistä työtä mutta lopulta kyse on henkisestä prosessista ja oman itsen voittamisesta. Kirjoittamisen rajat ovat samanlaiset: kirjoittaja kamppailee pääasiassa omaa itseään vastaan. Eeva Joenpelto on sanonut, että suurimmaksi osaksi kirjoittaminen on jatkuvaa itsensä voittamista.

Jokainen uusi työ on kiipeämistä tasangolta vuoren huipulle.

Monet kirjailijat ovat nimenneet kirjailijan parhaiksi avuiksi uteliaisuuden, keskittymiskyvyn ja hyvät istumalihakset. Minä sanoisin, että kaikki baletista oppimani soveltuu tähänkin lajiin: sitkeys, toisto, säännöllisyys, uudelleen yrittäminen. Kun säännöt ovat hallussa, niistä voi vihdoin irrottautua. Ja silloin löytyy oma ääni.

Mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee?

2 comments on "Mitä kirjoittaminen on?"
  1. Komppaan, kirjoittaminen on kyllä loputon mutta sitäkin palkitsevampi suo. Minä nautin kirjoittamisessa itseilmaisusta ja hyvästä lopputuloksesta, mutta itse prosessi on usein piinallisen hidas ja joskus tuskainenkin. Ehkä se haaste siinä koukuttaakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suo on kyllä myös hyvä vertaus - välillä osuu jalan alle jotain pitävämpää mutta usein ollaan ihan hetteikössä :D

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?