Sunday, 10 September 2017

Elämäni aakkoset - HAASTE

Aamut ovat päivän parasta aikaa. Tykkään siitä, kun uusi päivä alkaa ja kaikki käynnistyy. Olen luovimmillani aamulla ja teen suurimman osan kirjoittamisesta aamupäivisin, myös siksi, että opetustyöni on iltapainotteista.

Bier eli olut. En olisi vielä joitain vuosia sitten uskonut, mutta minusta on tullut täällä Saksassa oluen juoja. Suomen siiderit ja lonkerot on pitänyt korvata, ja nykyään ne eivät enää maistukaan muuta kuin liian makeilta. Lemppareitani ovat IPAt ja kaikki sitruunaiset ja raikkaat oluet. Kölschkin menee, sillä karnevaaleissa on pakko.

Carneval eli Kölnin karnevaalit oikeuttavat kulkemaan naamiaisasussa koko harmaan talven läpi, sillä karnevaaliaika kestää marraskuusta helmikuun puoleen väliin asti. Karnevaaleissa on kyse ilosta, hauskan pidosta ja yhdessäolosta, ja karnevaalijuhlat ovat ehdottomasti kokemisen arvoiset.

Düsseldorf on minulle lentokenttä, josta pääsee suoraan kotimaahan.

Endorfiini on elämän parasta huumetta. Ikäni paljon liikkuneena ja entisenä jumppaopena olen saanut yllätyksekseni huomata, miten himoliikkujakin voi luopua liikunnasta ja ihan helposti vielä. Tämän vuoden projektina on ollut säännöllisen liikunnan jatkaminen. Spinningin tai hot joogan jälkeinen fiilis on syy saada itsensä ylös sohvasta.
Fantastinen on hieno adjektiivi. Suomen kielessä on paljon kivoja adjektiiveja ja sanoja, joita voisi käyttää toisten kehumiseen enemmänkin. Suomalaiskansallisen kateuden sijaan pitäisi innostua toisten onnistumisista ja hurmaantua olemuksista ja uskaltaa sanoa, että tykkää. Kehu päivässä piristää varmasti niin kehun saajaan kuin sanojankin päivää.

G on kamalan vaikea kirjain. Se voisi olla vaikka joku eläin. Jos minä olisin eläin, haluaisin olla lintu. 

Hilja on 7-vuotias tyttö, joka heräsi eloon tasan kaksi vuotta sitten ja muutti elämäni. Minusta on tullut tämän vilkkaan ja suorasanaisen mutta kuitenkin hyväntahtoisen pikkuneidin fani. On mielenkiintoista nähdä, mihin yhteiset seikkailumme meidät vielä vievätkään.

I on kuin innostuminen, inspiraatio ja ihailu, jotka ovat päivittäisiä asioita. Innostun helposti uusista asioista, inspiroidun muiden tekemistä mahtavista jutuista ja ihailen monia ihmisiä, kuten vaikka niitä, jotka ovat sujut oman itsensä ja elämänsä kanssa ja uskaltavat toteuttaa unelmiaan.

Juna on kulkuväline, jota käytän täällä Saksassa eniten. Meillä ei ole autoa, koska sitä ei kaupungin keskustassa tarvitse. Junalla pääsee Kölnistä helposti niin lentokentälle, vaelluspolun varteen kuin naapurimaihinkin. Lisäksi junailu on ekologista, leppoisaa ja helppoa, paitsi silloin, kun Saksan rautateillä on ongelmia. Ja niitähän on ikävä kyllä usein. 

Kirjallisuus on sana, johon sisältyy monta maailmaa.

Lahti oli lapsuudessa lähin kaupunki ja on nykyinen entinen asuinpaikkani. Lahdella on kummallisen huono maine siihen verrattuna, miten vireä kaupunki se on.

Metsä on paras paikka. Niinhän se on, että suomalainen voi lähteä metsästä, mutta metsä ei lähde suomalaisesta.

Naisenergia, sillä miehet ovat ihania eikä ilman heitä voi olla mutta kyllä naiset ja tytöt tätä maailmaa pyörittävät.

Omena päivässä pitää vatsan kunnossa. Tai jotain.

Parisuhde on elämäni suola ja tasapainottaja. Elämä olisi aika erilainen ilman tuota viereisessä huoneessa tietokonepeliä hakkaavaa miestä.

Quvaaminen eli kuvaaminen on uusimpia innostuksen kohteita. Olen aina tykännyt valokuvanäyttelyistä enemmän kuin tavallisista taidenäyttelyistä, koska valokuvissa voi ilmaista niin paljon, vaikka kyseessä on vain yksi tallentunut hetki. Tämän vuoden ajan olen harjoitellut kuvaamista elämäni ensimmäisellä järkkärikameralla enkä luopuisi siitä enää mistään hinnasta. 

Reissaaminen on kivaa. En ole mikään hurja maailmanmatkaaja, mutta tykkään olla matkan päällä. Viime vuosina harrastukseksi on muodostunut erityisesti viikonlopun mittaisten kaupunkimatkojen tekeminen. Sellaisia on tällekin syksylle tiedossa: Lyypekki, Aachen, Hannover, Frankfurt ja Helsinki, kohta nähdään!
Saksa on ollut kotimaani jo kohta seitsemän vuoden ajan. Lähdin ilman sen suurempia suunnitelmia, ja sillä kaavalla mennään edelleen eteenpäin. Ainakaan nyt ei tunnu siltä, että paluumuutto olisi ajankohtainen tai ylipäänsä tarpeen. Elämä on mahtavaa, kun sen voi jakaa kahden maan kesken ja kuoria molemmista kermat päältä: Suomesta valoisat kesäpäivät ja luonto, Saksasta helpot matkustusmahdollisuudet ja vilkas kaupunkielämä.

Työ ei ole pelkästään vapaa-ajasta vähennettyä aikaa vaan kivaa ja innostavaa. Pidän työn tekemisestä ja töistäni, mutta olen siinä mielessä onnekas, että niihin liittyy paljon vapauksia ja vaihtelevuutta. Toimistossa päivittäin klo 9-17 tapahtuva työnteko olisi minulle kauhistus.

Unet ovat sekä onni että kärsimys. Unielämäni on vilkastunut selvästi sen jälkeen, kun luovuudesta on tullut työtä. Stressitilassa tai liian jännien elokuvien jälkeen riehun öisin, mikä on vähän pelottavaa. Hyvinä aikoina taas unet ovat kuin pitkiä elokuvia, jotka ehtii katsoa rauhassa alusta loppuun ja joiden jälkeen saattaa herätä hymyillen.

Villasukat ovat aina jalassa, kesät talvet. Niitä on niin monta paria, että aina löytyy jotain jalkaan, vaikka osa odottaisi korjausparsintaa.

Xylitol-purkka kuuluu vakituomisiin Suomesta ja tuliaisiin, joita pyydän vieraita tuomaan mukanaan.

Ystävät kuuluvat miehen lisäksi jokapäiväiseen elämään. On ollut onni löytää ympärilleen niin mahtavia tyyppejä ja saada jatkuvasti tutustua uusiin, kiinnostaviin ihmisiin. Suomenkin ystävät ovat pysyneet aktiivisesti elämässäni mukana, kiitos WhatsApp, Skype ja kumppanit.

Zetori on yksi lempikirppareistani Lahdessa. Jos asuisin vielä Suomessa, pyrkisin hankkimaan kaikki vaatteeni kirppareilta. Saksassa se on hankalampaa, koska täällä ei tunneta suomalaista vuokrapöytäkonseptia, vaan kirpparit järjestetään parkkipaikoilla tiettyinä päivinä tai ovat  vintageliikkeiksi puettuja käytettyjen vaatteiden liikkeitä.

Ruotsalainen Å on minulle Åland eli Ahvenanmaa, jossa olen viettänyt kesälomaa monena vuonna. Saaristot ja merenranta ovat suosikkipaikkoja, vaikka sisä-Suomesta olenkin. Viihdyn toki myös järven rannalla mutta meressä ja rantakallioissa on oma tunnelmansa.

Äänet ovat minulle tärkeitä, oli sitten kyseessä hyvä musiikki tai miellyttävä puheääni. Olen aika herkkä koville ja ärsyttäville äänille. Saksalaiset naiset puhuvat usein äänenkorkeudelta, joka rasittaa kuulijan korvia. Suomalaiset naiset puhuvat selvästi matalammalta. Minulla on äänekäs nauru mutta olen saanut äänelläni ihmisiä myös nukahtamaan. 

Örveltäminen ei ole ikinä kuulunut tapoihin, mutta lasillinen viiniä tai skumppaa tekee arjesta nopeasti juhlaa. Pidän siitä, että alkoholi on Saksassa osa normaalia elämää eikä tabu ja säännöstelyn kohde.

**Ota haasteesta koppi ja kirjoita lista oman elämäsi aakkosista.**

Lue myös:
4 comments on "Elämäni aakkoset - HAASTE"
  1. Hauska. G:llä alkavat sanat ovat lainasanoja ja Kataran sanakirjassakin niitä on vain noin 100.
    Z niin kuin Zetor (traktori): Isävainaa laittoi minut 9 vuotiaana Zetorin pukille apulaisekseen peltotöihin vaikka jalat eivät ylettyneet ihan vielä kytkimelle, mutta kaasutinta sai käyttää kädella. Sen jälkeen en ole mitään moottoriajoneuvoa pelännyt. Zetorin päpätys kuuluu maalaisromantiikkaan. Olisi sopinut minulle, mutta kun ei kukaan hakenut traktorilla ei Suomessa eikä Baijeriasa kuten joku lupaa "Resi, i hol di mit mei´m Traktor ab".(youtubessa Wolfgang Fierek 1986) Nyyh!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Zetori-muisto! Minullakin on monia iloisia lapsuusmuistoja enon ja sedän traktorikyydeistä. Sainpa heinäpellolla itsekin ajaa ts. ohjata hitaasti etenevää kulkupeliä, kun muut latoivat paaleja kyytiin. Sekin alkaa olla kulttuurihistoriallinen muisto, kun nykyään tehdään vain niitä isoja paaleja :D

      Delete
  2. Moikka. Mukava oli lukea listaasi. Täytyypä pohtia omaa listaa. Kristiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa! Linkkaa kuule tänne vielä, jos joskus teet omat aakkosesi :)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?