Meillä on tällä viikolla tiedossa uusi aluevaltaus. Ensimmäinen hääpäivä lähestyy ja nyt on se aika, jolloin olisi hyvä alkaa kehitellä perinteitä, koska päivä tulee tietysti eteen joka vuosi. Jos ei muuta, niin tekee ainakin parisuhteelle hyvää muistutella, miksi tässä nyt ollaan ja miten ihanaa meillä vielä joskus oli. Eiku.
Olin pari viikkoa sitten tuttavien häissä, jossa tajusin, että naimisiin menon myötä jotkut perinteet myös loppuvat: hetkeni morsiuskimpun metsästäjänä ovat takanapäin. Tunne oli kummallinen. Kun yksi perinne jää, voisi sen tilalle kehittää jotain uutta.
Kysymys kuuluukin, miten juhlia hääpäivää?
Paperihääpäivä
Ensimmäinen hääpäivämme koittaa nyt viikonloppuna. Viime vuonnahan kävi niin, että honeymoon jäi lyhyeksi, sillä mies lähti pian häiden jälkeen omalle lomalle poikien kanssa. Tänä vuonna taas on niin, että minä en ole kotona nyt hääpäiväviikonloppuna. Ei se ole niin päivän päälle.
Aiomme juhlia ensimmäistä hääpäivää hienolla ravintolaillallisella. En ole koskaan harrastanut mitään fine dining -illallisia, mutta ehkä nyt virallisena rouvana olisi syytä aloittaa. Meillä on kolme ruokalajia aikaa katsoa silmiin ja muistella viime vuotta. Sen jälkeen palataan arkeen.
Näin tuoreena aviovaimona olen kuulostellut, millaisia perinteitä muilla on. Olen useammaltakin taholta kuullut, että on pariskuntia, jotka pukeutuvat joka vuosi hääasuihinsa ja lähtevät viettämään kahden keskistä aikaa hotelliin.
Hyvä puoli tässä on varmasti se, ettei vuoden aikana saa päästää itseään leviämään, jotta pukuun edelleen mahtuu. Huono puoli, no jaa, en tiedä, itselleni tulee tuosta mieleen jokin fetisismi, mutta kukin tavallaan. Onhan tuo ainakin hyvä keino saada hääpuvulle käyttöä.
Nyt, pian vuoden jälkeen, en nimittäin edelleenkään tiedä, mitä tuon ihanuuden kanssa pitäisi jatkossa tehdä. Myyminen ja uusiokäyttö ovat käyneet mielessä, mutta kumpikaan ei ole tuntunut vielä luontevalta. On minulla muutamia muitakin ideoita.
Joskus vuosia sitten päätimme tyttöporukalla, että perustamme bändin. Sen nimeksi tulisi Suprise Brides ja sen tärkein pointti olisi se, että kaikilla bändin jäsenillä on hääpuvut päällä. Emme koskaan ehtineet bänditreeneihin asti, mutta hääpuku taitaa jo kaikilla olla.
Toinen idea putkahti esiin viime viikolla, kun olin viettämässä iltaa mainiossa suomalaisseurassa. Monella seurueen jäsenellä on jo hääpuku kaapissa eikä kukaan oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Jostain se idea sitten lähti, että hääpukubileet voisivat olla aika hauska juttu. Kaikki pukeutuvat omiin pukuihinsa, ja ne joilla ei sellaista vielä ole, tulevat sitten ihailemaan ja ihastelemaan sitä kaikkea kauneutta. Idea kaipaa vielä jatkokehittelyä.
Hyvä puoli tässä on varmasti se, ettei vuoden aikana saa päästää itseään leviämään, jotta pukuun edelleen mahtuu. Huono puoli, no jaa, en tiedä, itselleni tulee tuosta mieleen jokin fetisismi, mutta kukin tavallaan. Onhan tuo ainakin hyvä keino saada hääpuvulle käyttöä.
Nyt, pian vuoden jälkeen, en nimittäin edelleenkään tiedä, mitä tuon ihanuuden kanssa pitäisi jatkossa tehdä. Myyminen ja uusiokäyttö ovat käyneet mielessä, mutta kumpikaan ei ole tuntunut vielä luontevalta. On minulla muutamia muitakin ideoita.
Joskus vuosia sitten päätimme tyttöporukalla, että perustamme bändin. Sen nimeksi tulisi Suprise Brides ja sen tärkein pointti olisi se, että kaikilla bändin jäsenillä on hääpuvut päällä. Emme koskaan ehtineet bänditreeneihin asti, mutta hääpuku taitaa jo kaikilla olla.
Toinen idea putkahti esiin viime viikolla, kun olin viettämässä iltaa mainiossa suomalaisseurassa. Monella seurueen jäsenellä on jo hääpuku kaapissa eikä kukaan oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Jostain se idea sitten lähti, että hääpukubileet voisivat olla aika hauska juttu. Kaikki pukeutuvat omiin pukuihinsa, ja ne joilla ei sellaista vielä ole, tulevat sitten ihailemaan ja ihastelemaan sitä kaikkea kauneutta. Idea kaipaa vielä jatkokehittelyä.
Matka
Jokaista hääpäivää ei ehkä tarvitse juhlia kovin suureellisesti, mutta onhan päivä tosiaan myös hyvä ajankohta päivittää suhteen tila ja ottaa aikaa puolisolle. Pienikin yhteinen aika on hyväksi, mutta miksei joskus lähtisi matkalle. Vaikka vain hotellilomalle naapurikaupunkiin.
Tämä on osittain sattuma, mutta tämän vuoden hääpäiväviikolle sattuu myös romanttinen viikonloppumatka Kölnin naapurikaupunkiin Aacheniin. Hotelliöitä kannattaa toki viettää muulloinkin, mutta onhan hääpäivä siihen aika hyvä syy.
Tämä on osittain sattuma, mutta tämän vuoden hääpäiväviikolle sattuu myös romanttinen viikonloppumatka Kölnin naapurikaupunkiin Aacheniin. Hotelliöitä kannattaa toki viettää muulloinkin, mutta onhan hääpäivä siihen aika hyvä syy.
Kukkakimppu ja lahjat
Lapsuudestani on jäänyt mieleen yksi aikainen kesäaamu. Olin lähtenyt tätini mukana aamulypsylle. Aurinko nousi keltaisena navetan ikkunoiden takana ja lehmät märehtivät tyytyväisinä. Kärpäset surisivat, ja välillä huiskahti lehmän häntä. Olimme jo melkein valmiita, kun tätini mies ilmestyi navettaan. Hän ojensi tädilleni kimpullisen vasta poimittuja niittykukkia ja antoi suukon.
Hän oli aamulla kuullut, että tänään on hääpäivä, niin pitihän sitä jotakin.
Hän oli aamulla kuullut, että tänään on hääpäivä, niin pitihän sitä jotakin.
Muistan ihmetelleeni, miten niinkin tärkeän päivän kuin hääpäivän voi unohtaa.
Heidän avioliittonsa on kestänyt pian jo 40 vuotta, joten näitä ujosti ojennettuja kukkakimppuja on poimittu ja ojennettu jo useamman kerran.
Suhteen kestävyyteen ei mitenkään vaikuta se, miten suureellisesti hääpäivää viettää tai muistelee tai muistaako sitä edes. Pienet arjen huomaavaisuudet ovat lopulta tärkeämpiä kuin suureelliset lahjat. Tärkeintä on, että suhde voi hyvin ja ihmiset voivat olla omia itsejään ja onnellisia suhteen puitteissa.
Tuskin meilläkään jokaista hääpäivää jatkossa juhlitaan, mutta tämän ensimmäisen haluan muistaa. Ja ehkä on jo tullut selväksi, että olen ihminen, joka pitää perinteistä.
Suhteen kestävyyteen ei mitenkään vaikuta se, miten suureellisesti hääpäivää viettää tai muistelee tai muistaako sitä edes. Pienet arjen huomaavaisuudet ovat lopulta tärkeämpiä kuin suureelliset lahjat. Tärkeintä on, että suhde voi hyvin ja ihmiset voivat olla omia itsejään ja onnellisia suhteen puitteissa.
Tuskin meilläkään jokaista hääpäivää jatkossa juhlitaan, mutta tämän ensimmäisen haluan muistaa. Ja ehkä on jo tullut selväksi, että olen ihminen, joka pitää perinteistä.
Nyt siis parhaat vinkit ja perinteet kehiin:
Miten te vietätte hääpäivää?
Kuvat keväiseltä häälomalta Portugalista: lähetimme joka päivä yhden pariskuntakuvan vanhemmillemme. Niitä on tallella kiva sarja.
Kuvat keväiseltä häälomalta Portugalista: lähetimme joka päivä yhden pariskuntakuvan vanhemmillemme. Niitä on tallella kiva sarja.
Lue myös:
Kyllähän sitä kiva olisi juhlia, mutta me olemme molemmat aika huonoja muistamaan hääpäivää! Alkuvuosina tavattiin käydä hääpäivän tienoilla vähän paremmin syömässä, nykyään hääpäivä saattaa jopa unohtua molemmilta! Tänä vuonna mies oli hääpäivänä työmatkalla Budapestissa ja itse unohdin koko päivän. Ehkä sitten kahden vuoden päästä, kun tulee 15 vuotta naimisissa oloa täyteen, niin voisi yrittää juhlistaa vähän isommin :D Mulle kelpaisi vaikka joku romanttinen matka ilman lapsia.
ReplyDeleteHihi, ilmeisesti pitkissä liitoissa unohtelu on aivan tavallista :)
Delete15 vuotta on jo sellainen rupeama, että kyllä sitä kannattaa juhlistaa! <3 Tai ainakin muistaa ;)
Me ollaan myös tosi huonoja hääpäivän muistajia. Alkuaikoina käytiin syömässä hyvin, oikein sitä fine diningia, ja 15v. hääpäivänä oltiin kaksin matkalla. Mutta on vuosia, jolloin päivää ei ole kummemmin huomioitu. Aika usein olen ollut silloin jossain matkoilla. Ilman miestä. Useimmiten se on enemmän sattumaa, jos tehdään jotain merkittävää yhdessä nimenomaan hääpäivän aikaan. Ollaan enemmän tällaisia arjessa rakastajia :)
ReplyDeleteArjessa rakastaminen onkin paljon tärkeämpää kuin kerran vuodessa humputtelu :) Ehkä se näin alkutaipaleella tuntuu vielä niin isolta asialta, että muistaa, mutta eiköhän se arki laskeudu vielä tännekin.
DeleteHahaa, hyviä nuo hääpukuvinkit! Omani on vanhempieni varastossa, enkä ole kertaakaan vetänyt sitä päälleni sen jälkeen, kun seitsemän vuotta sitten menimme naimisiin... Mun täytyy nyt kyllä sanoa, että voi sen hääpäivän helpostikin unohtaa. Mieheni unohti meidän ensimmäisen hääpäivämme, mutta on kyllä saanut kuulla siitä sen jälkeen niin monta kertaa, ettei ole enää unohtanut. ;) Me emme yleensä juhli mitenkään erikoisesti, mutta ehkä sitten, kun 10 vuotta tulee täyteen.
ReplyDeleteVoi kääks! :D
DeleteMä niin voisin kuvitella, että munkin mies olisi voinut unohtaa, jos mä en olisi puhunut asiasta. Kyllähän noi tasavuodet ovat varmasti juhlan arvoisia, sellaisia saavutuksia kuitenkin nykymaailmassa <3
Ja hei, jos meidän hääpukubileistä tulee jotain, ni mä laitan sulle viestiä! ;)
Me nautittiin ensimmäisenä hääpäivänä uudessa, vielä kalustamattomassa talossa liha-fondue illallinen. Koska keittiöä ja jääkaappia ei vielä ollut roudattiin kaikki tilbehöörit vanhalta asunnolta kylmälaatikossa paikalle ja syötiin kynttilänvalossa. Oli ihana herkkä tunnelma ja toivoisin että tästä voisi vaikka tulla kunnon perinne- toki ensi vuonna ilman kylmälaukkua ;)
ReplyDelete-Ronja
Kuulostaa just hyvältä! Mun vanhemmat muistelevat lämmöllä erästä muuttojoulua. Me lapset olinme mummolassa mutta he kahdestaan pakkaamassa vielä vanhaa asuntoa. Olivat ripustaneet jukkapalmuun koristeita ja söivät jouluaterian pahvilaatiokoiden päällä. Just tollaset jäävät mieleen! :)
DeleteMe ei olla vieläkään päästy häämatkalle, hääpäivän vietoista puhumattakaan. Vasta kysyin mieheltä muistaako mikä päivä sunnuntaina on.. vastasi että täysin joutava päivä. No, kai niin saa sanoa kun 6 vuotta naimisissa pyörähtää mittariin.. tavoite on, että edes keretään illalla näkemään vilaukselta.
ReplyDeleteTuo lypsyjuttu tätisi miehestä on ihana! Arjenromantiikkaa parhaimmillaan. Kyllä kelpaisi minullekin 40 vuotta niittykukkia. <3
Ihanaa hääpäivää teille! Toivottavasti saatte nauttia samanlaisesta rakkaudesta ja välittämisestä kun tätisi ja hänen miehensä.