Iltapäivä laukkaradalla FC Kölnin kanssa

Ystävä kysyi, onko meillä ohjelmaa toiseksi pääsiäispäiväksi, sillä hän halusi lähteä laukkaradalle. En edes tiennyt, että Kölnissä on paikka kyseiselle hevosurheilulle ja vieläpä aika helposti saavutettavissa meiltä kotoa. Meillä ei sattunut olemaan muita suunnitelmia, joten päätimme lähteä mukaan.

Laukkarata sijaitsee Weidenpeschissa Pohjois-Kölnissä sekä U15 että U 16 tavoitettavissa. Seisomalippu alueelle olisi maksanut 11 euroa mutta toivoin, että pääsisin istumaan, koska iltapäivästä tulisi pitkä, joten ostimme 16 euron liput pääkatsomoon. Istumapaikat olivat vapaasti valittavissa, ja aika pian selvisi, miksi. 

Iltapäivä oli varsinainen spektaakkeli. Aina puolen tunnin välein radalla starttasi uusi juoksukilpailu, ja väliajat oli täytetty erilaisella ohjelmalla. Tapahtuman järjestäjänä toimi FC Kölnin säätiö, joten FC Kölnin jalkapallojoukkue oli mukana: laukkakilpailuiden välissä oli nimmareiden jakoa, rangaistupotkukilpailu ja chearleadingien esiintyminen. Jossain vaiheessa aikataulu tosin alkoi venyä, koska hevoset eivät järjestäytyneet niin nopeasti lähtöpaikoilleen kuin olisi toivottu. 

Täytyy sanoa, että päivän päätähdet eli hevoset olivat kyllä komea näky kiitäessään nurmikkoisella radalla. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä stressaantuneemmilta eläimet tosin alkoivat tuntua saapuessaan areenalle ja kesti aina kauemmin saada ne rauhoittumaan lähtötelineisiin. Toisaalta osa juoksusta oli amatöörikilpailuja, joihin osallistuneilla hevosilla ei ehkä ollut niin paljon kokemusta kilpailutilanteesta.

En oikein tiedä, mitä odotin, mutta ehkä en niin kaoottista iltapäivää, millaiseksi se muodostui. Istumakatsomoja oli vain kaksi ja lisäksi oli nurmikenttä, jonne innokkaimmat asettuivat piknikviltteineen. Kenttä täyttyi seisojista aina hetki ennen uutta starttia. Heti juoksun jälkeen ihmiset hävisivät muualle tapahtuma-alueelle, joka sisälsi ravintoloita, ruoka- ja juomakojuja ja vedonlyöntitiskejä.

Katsomorakennuksen sisällä oli lisäksi suuri halli, ja vaikutti siltä, että ammattimaisimmat vedonlyöjät seurasivat siellä kilpailujen etenemistä. Osa katsojista taas tuntui viihtyvän pelkästään ravintola-alueella laukkaradan sijaan. Kalleimmat paikkaliput ohjasivat kattoterassille.

Tapahtuman luonne oli lähinnä vellomista sinne ja tänne, vaikka me ensikertalaisina pidimmekin paikkojamme katsomossa. Tosin joka välissä joku lähti vedonlyöntikojulle, vessaan tai hakemaan juomista, joten rauhallisesta seurustelusta ei oikein voinut puhua.

Sen verran täytyy valittaa, että juomakojuja oli aivan liian vähän, ja kahvikin pääsi loppumaan kesken. Minulta kesti niin kauan jonottaa saadakseni pullonantit takaisin, että luovutin ne lopulta viereiselle jonottajalle. Ilmeisesti ei ollut varauduttu siihen, että ilma lämpenee helteiseksi ja paikalla on ennätykselliset 17 200 katsojaa.

En ymmärrä vedonlyönnistä mitään, kuten ei muukaan seurue, mutta täytyy sanoa, että aloittelijoilla on tuuria. Seurueemme kuudesta jäsenestä viisi osallistui pienellä summalla vedonlyöntiin, ja neljä sai ainakin yhdestä juoksusta omansa takaisin. En tiedä, millaisilla summilla päivän aikana pelattiin, mutta uskoisin, että jotkut lähtivät kotiin taskut täynnä.

Lähtisinkö uudestaan? Nyt ainakin tiedän, millaiseen härdelliin joudun ja varautuisin paremmilla eväillä, jotta kaikkea ei tarvitsisi jonottaa. Ehkä valmistautuisin myös etukäteen ottamalla parempaa selvää hevosista ja kilpailumuodoista sekä palkinnoista ja erilaisista vedonlyöntimahdollisuuksista. Toisaalta tällaisenaankin päivä oli mielenkiintoinen elämys.

Lisätietoa laukkaradasta: https://www.koeln-galopp.de

P.S. Pahoittelut kuvanlaadusta; kamera jäi ottamatta mukaan.