Haloo haloo, hän on täällä!
Hilja-kirjasarjan kolmas osa on juuri ilmestynyt, ja sehän aiheuttaa kirjailijassa aina sekä pelkoa että innostusta. Kirjan julkaisemisen tuomaan tunnevuoristoon ei varmaan koskaan totu. Ensin tekstin kanssa viettää yksinään kuukausia, ja sitten yhtäkkiä se on maailman turuilla ja toreilla kaiken kansan nähtävänä ja luettavana. Kaikki ajateltu ja huolella mietitty on yleisön riivittävänä. Olo on paljas.
Kirjan vastaanotto on asia, joka selviää vasta ensimmäisinä kuukausina julkaisun jälkeen.
Ensimmäisen kirjaani suhtauduttiin erittäin suopeasti, ja se pääsi monenlaisiin listauksiin ja lukuvinkkeihin. Toisen kirjan kohdalla kävi niin kuin toisen kirjan kohdalla usein käy: se tuli ja meni mutta ei aiheuttanut kenessäkään sen suurempia sydämentykytyksiä.
Nyt julkaistun kolmannen kirjan jälkeen voidaan alkaa puhua jo sarjasta, ja mieleni on jännittyneen odottavainen. Hilja on löytänyt oman paikkansa kirjallisuuden kartalla siinä mielessä, että tämä uusin kirja listattiin alkuvuodesta myös Helsingin Sanomien kirjasuosituksiin. Elämäni tähtihetki, kenties.
Kolmannessa Hilja-kirjassa, joka kantaa nimeä Haloo, täällä Hilja hypätään takaisin kahden ensimmäisen kirjan väliseen aikaan eli alkusyksyyn. Hiljan ensimmäinen kouluvuosi on alkanut, isä pitää taukoa bändistä ja luuhaa enemmän kotona, äiti kaipaa omia projekteja ja Veinin murrosikä pahenee. Jokaisella on niin paljon omia juttuja, että perheen pikkusisko Taimi on jäädä jalkoihin.
Maalla ei ole syksylläkään tylsää! Ainakin minun lapsuudessani syksyyn kuuluivat puolukkaretket ja sienipolut, ja jossain vaiheessa mökkikin oli tuuletettava talviteloilleen. Vaari, Sadetakkimummo, Mansikkatäti ja Valkoherukkamummo huolehtivat jälleen siitä, että lapsilla riittää tekemistä ja puuhaa, vaikka vanhemmat eivät aina ehtisi läsnä ollakaan.
Niin, ja tietysti on myös koulu ja nuori vastavalmistunut ope, joka sijaistaa isyysvapaita pitävää vakituista opettajaa. Sijainen meinaa välillä olla helisemässä, sillä Hilja ei suostu antamaan viimeistä sanaa luokan kiusanhengelle. Mihin kaikkeen se johtaa, sen voitte lukea kirjasta.
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten nautinnollista ja hauskaa tämän kirjan tekeminen on ollut. Toivottavasti osa siitä ilosta välittyy myös lukijoille!
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten nautinnollista ja hauskaa tämän kirjan tekeminen on ollut. Toivottavasti osa siitä ilosta välittyy myös lukijoille!
Tänään on kansainvälinen lastenkirjapäivä, joten mikäs sen paremmin sopisi kuin kirja-arvonta. Yhdelle blogini lukijalle lähtee uunituore lastenkirja, joka luvataan postittaa mihin maailmankolkkaan tahansa. Osallistu lauantaina 6.4. suoritettavaan arvontaan kertomalla, mikä on parasta syksyssä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Syksyssä on parasta ruska ja se että voi viritellä kynttilöitä ja valoja eri puolille kotia
ReplyDeleteSyksyssä parasta alkusyksyn ruskan värit ja pimenevät illat syyskuussa. Mukana.
ReplyDeletenelliina(@)yahoo.com
Syksyssä on parhautta värit, kuulaus ja tietysti se, että energiatasoni on aina syksyisin paras mahdollinen. Olisiko syy se, että olen syksyllä syntynyt.
ReplyDeleteEn ole yhtään syksyihminen, joten täytyykin oikein pohtia mikä syksyssä olisi kivaa. Ehkä se on se suomalainen sienimetsä kuitenkin, joka jää kokematta kun asuu täällä Espanjassa.
ReplyDeleteSyksyssä parasta marjastus ja sienestys,pimenevät illat ja ruska.
ReplyDeleteViime syksynä parasta oli upea keltainen väri, jota luonto pukkasi lokakuun alussa. Siitä sai voimia ja jaksamista!
ReplyDeleteSyksyssä ihanaa on niin moni asia, ettei voi valita vain yhtä. Ruska. Sieniretket. Tai kun voi kotona kääriytyä vilttiin sateen rummuttaessa kattoon. Tai kun voi hörppiä teetä.
ReplyDeleteSyksyssä parasta on ruska sekä viilenevät päivät kuuman kesän jälkeen.
ReplyDeleteMakoisat marjat ovat parasta syksyn antia
ReplyDeleteSyksyssä on ihanaa uusi into aloittaa mielenkiintoisia harrastuksia ja toisaalta kesän jälkeen lupa hiljentyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan.
ReplyDeleteSyksyssä on ihanaa uusi into aloittaa mielenkiintoisia harrastuksia ja toisaalta kesän jälkeen lupa hiljentyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan.
ReplyDeleteSyksyssä on parasta väriloisto sekä maistuvat marjat ja vihannekset omasta puutarhasta.
ReplyDeletesyksyn värit, omat synttärit, sienestys, myrskyävä meri
ReplyDeleteKesän jälkeen rauhoitutaan kotiin, palataan rutiineihin.
ReplyDeletepostin.tuomaa@gmail.com
Syksyssä parasta on ihana syystuuli ja kaikki luonnon värit :)
ReplyDeleteanna_88@luukku.com
Luonnon väriloisto :)
ReplyDeletehilsan@luukku.com