Friday, 17 August 2018

Ajatuksia ulkosuomalaisen mökkipäiväkirjasta

Tämän kesäinen mökkiloma oli täyskymppi. Aurinko paistoi, järvivesi oli lämmintä mutta virkistävää, lukemista riitti ja mieskin tuntui oikein kivalta. Ei siellä laiturinnokassa juuri ajatuksia liikkunut, mutta tällaisia kirjasin ylös viikon aikana.
Kun selvisimme rasittavasta markettimatkasta (miten kaikki on vieraassa marketissa väärissä paikoissa), keitimme mökillä kahvit, joiden aikana miehelle tuli vielä yksi työpuhelu. Lopultakin puhelin kiinni ja laiturille. Ehdin lokoilla aloillani 15 minuuttia, kun alkoi sataa. Myöhemmin kuulin, ettei sadetta ollut näkynyt muualla eli kyseessä taisi olla vain meidän laiturimme kastellut kuuro. Kiitos herra Murphy!

Onneksi voi aina vetäytyä terassille ja ottaa iltapäivän toiset oluet, lohdutukseksi.

Illalla ihmettelen hiljaisuutta. On niin rauhallista, että kuulee, kun metsä metelöi: se surisee, inisee ja humisee. 

Entisistä reissuista oppineena olemme huomanneet, että kahdestaan on kivaa, mutta välillä tarvitaan ulkopuolista virikettä. Mökki sijaitsee kotiseudullani, joten kauppareissun yhteydessä voi tavata sukulaisia ja sinne pääsee helposti kylään, mutta pääasiassa olemme metsän keskellä kahden.
Neljäntenä päivänä saamme sorsaperheen kylään. Laiturimme on valittu päivän taukopaikaksi, vaikka mies istuu rannassa ja minä seikkailen uimapatjan kanssa järvellä. Taitavat odottaa ruokintaa, kun niin rohkeasti lähestyvät. Sitä emme kuitenkaan tee, ja seuraavana aamuna laiturimme on kakittu. Sabotaasia!

Nukun vasta sitten hyvin, kun laitamme mökin oven yöksi lukkoon, vaikka taidamme olla mökkijärven ainoat asukkaat. Eihän sitä tiedä, kuka tulee kesäyössä suon yli.

En tiedä, pitäisikö iloita vai olla huolissaan, sillä hyttysiä ja ötököitä on vain vähän, ja vain yhtenä iltana hyttyset ajavat meidät kuistilta sisälle.

Pian muodostuvat aamurutiinit. Mies nukkuu pari tuntia pidempään, joten minä juon teetä kuistilla, käyn aamulenkillä ja tuon sieltä mukanani aamupalamarjat. Tämä on sitä parasta, ja tuo mieleen lapsuuden, kun keräsimme aamulla serkun kanssa marjoja lippalakkiin ja söimme ne sitten aamupuuron päällä.
Viidentenä iltana emme jaksa enää ihmetellä auringonlaskua vaan vetäydymme mökkiin katsomaan netflixiä. 

Mökin juomavesi haetaan metsän keskeltä luonnonlähteestä. Niin hyvää ja raikasta vettä en ole koskaan ikinä juonut.

Viikon ehdottomasti paras ratkaisu oli olla ottamatta nettiä mukaan mökille. Puhelimen akku kestää koko viikon ja some saa juosta tahollaan, miten haluaa. Minun täytyy seurata, miten kalat liikkuvat pinnan alla ja pilvet taivaalla ja missä päin järveä kuikkapari tänään viihtyy.

Aivotoimintani riittää vuoden vanhan naistenlehden lukemiseen, mutta jo ristikko on liikaa.
Melkein jätämme yhtenä iltana saunomatta, mutta menemme kuitenkin, koska mies haluaa.

Viisi vuotta sitten Thaimaasta ostetut rantaläpsyt eivät kestä suomalaisen metsäpolun haasteita. RIP.

Anoppi tulee onkimaan vävypojan kanssa ja opastamaan kalanperkuussa, sillä omat kokemukseni alalta ovat yli 20 vuoden takaa, kun ongimme mummon kanssa laiturilla. Silloin kalat vietiin usein kissoille, joita ei enää ole. Ei mummoakaan.

On pelottavaa huomata, miten nopeasti päivien rytmiin tottuu, kun ne soljuvat toistensa ohi. En haluaisi tämän loppuvan!

Makaan auringon lämmittämällä kalliolla ja seuraan, miten tuuli kisailee järven pinnalla. 
Käymme joka päivä soutelemassa. Erikoisen mallisessa järvessä on paljon tutkittavaa. Tuntuu siltä, että minun soutaessani olemme myötäisessä ja mies saa soutaa vastatuulessa takaisin.

Viikon pahin takaisku on punkki, joka hiipii kallion yli ja iskee kiinni. Onneksi huomaan sen heti ja mies saa sen pois. Kaikki kesät Ahvenanmaalla ilman punkkeja ja nyt sitten Hämeessä. Toinen ongelma koittaa, kun olut loppuu jääkaapista.

Seitsemäntenä päivänä nousevat ukkospilvet. Satoivat muualle, me selvisimme jyrinällä.

Viimeisenä yönä näen unta Sauli Niinistöstä. On aika palata naistenlehtimaailmasta maanpinnalle ja mökkimetsästä kaupunkiin.

Kiitos Maijalle mökin lainasta ja äidille autosta <3

Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?