Friday, 24 August 2018

Kirjoittamisen vaikutus fyysiseen terveyteen

Kuva: Pixabay
Kirjoittaminen on vaarallista ja sillä on epäsuotuisa vaikutus fyysiseen terveyteen. Istumisen haitoista keskustellaan jatkuvasti eikä selkäkään tykkää koneella istumisesta. Ranteet ovat kovilla, ja jännetuppitulehdus voi vaania nurkan takana. Tietysti kaikkinaisesta liikunnasta ja terveellisestä ravinnosta täytyy muutenkin huolehtia, sillä istuminen leventää takapuolta jamitänäitänytoli. 

Tämä on kirjoittajan arkea, mutta puhun tässä nyt niistä hetkistä, jolloin kirjoitusrupeama on ohi ja itselleen voi antaa luvan hengähtää hetkeksi, kun kuukausien, vuosien intensiivinen prosessi saapuu päätökseensä.

Tämänvuotinen hengähdys johti antibioottikuuriin, viimevuotinen fysioterapeutille.

Olen parin päivän ajan pohtinut ihmisen psykofyysissosiaalista kokonaisuutta. Täällä sängyn pohjalla kun on ollut aikaa. Sattumaa tai ei, mutta kehoni tuntuu reagoivan uuden käsikirjoituksen palauttamiseen. Ensimmäisen kirjan kohdalla tätä ei tapahtunut, mutta sen kirjoittaminen olikin jäsentymätöntä ja tekoprosessi pitkä. Ensin oli hakeutuminen kustantamoon, mitä seurasi tekstin hiominen ja julkaisun odottelu. Yhtä selkeää lopetuspistettä ei ollut.

Toisen kirjan käsikirjoitus sen sijaan syntyi reilussa kahdeksassa kuukaudessa ja oli intensiivinen rupeama kaiken muun elämän rinnalla. Kun olin palauttanut tekstin ensimmäisen version kustannustoimittajalle, en päässyt seuraavana aamuna ylös sängystä, sillä selkä oli mennyt yön aikana sellaiseen lukkoon, ettei ikinä ennen. Parin viikon päästä alkoi helpottaa, mutta oudolta tuntui.

Tämän vuoden kirjoitusprosessi oli vieläkin selkeämpi ja jäsentyneempi kuin aikaisemmat. Residenssijakso tarjosi alulle siivet, joiden voimin matka jatkui lennokkaasti. Teksti oli jo ennen kesää siinä vaiheessa, että pystyin pitämään siitä taukoa ja ottamaan tärkeää ja prosessin vaatimaa etäisyyttä.

Elokuinen viimeistelyprosessi oli tehokas ja teksti lähti matkaan. Heti samana päivänä huomasin flunssaoireita ja nyt viikkoa myöhemmin olen saanut antibiootit silmätulehdukseen ja poskionteloihin. En ole koskaan kipeä, paitsi nyt.

Sattumaa vai ei?
Kuva: Pixabay
Jännityksellä odotan, mitä neljännen, juuri aloittamani, kirjan kohdalla tulee tapahtumaan. Menee jalka katki, putoaa pää?

Kirjoittaminen on monella tavalla ja tasolla vaarallista ja riskialtista hommaa. Kirjoittaminen on fyysistä työtä, jota seuraa kaikenlaista henkistä julkaisuprosessiin liittyvää. Minä puhun tässä vain fyysisestä terveydestä, sillä psyykkeestä en uskalla edes aloittaa.

Kuka leikkiin lähtee, sen kestäköön. Mutta älä tule sanomaan, etten varoittanut.
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?