Thursday, 30 August 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 13: Maria Carole

Osuuskumma-kustannus perustettiin kuusi vuotta sitten rikastamaan suomalaista kirjallisuuskenttää. Scifiin, kauhuun, spekulatiiviseen fiktioon ja fantasiaan keskittyvä kustantamo on levinnyt Ranskaan asti, sillä sen riveissä toimii ainakin yksi ulkosuomalainen kirjailija.
1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Maria Carole, ranskansuomalainen (fantasia)kirjailija.

Koulutukseltani olen terveydenhuollon laadunhallintaihminen, mutta sitä olen tehnyt viime vuosina lähinnä pätkätyöläisenä. Ammatti-identiteetti painottuu yhä vahvemmin kirja-alan puolelle. Olen kiinnostunut kirja-alasta laajemminkin kuin vain kirjailijuuden osalta ja kommentoin kuplalleni kovaan ääneen milloin mitäkin. 

Lyhyesti: Ulkosavolainen. Kirjailijahko. Beige, epädramaattinen, enimmäkseen vaaraton.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Olen asunut Ranskassa jo pitkälti yli kolmanneksen elämästäni. Olin täällä ensimmäisen kerran jo lukion jälkeen au pairina, mutta sitten päädyin maahan lopullisemmin vaihtovuonna – lähdin Ranskaan tausta-ajatuksena se, että jään, jos miellyttää tarpeeksi. Ilmeisesti miellytti, kun olen vieläkin. Joskin koen Ranskan ennemminkin vahinkona kuin selkeänä valintana. 
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Mitä Ranskasta voi kertoa, mitä Suomessa ei jo tiedettäisi?

Maa on iso, olen asunut sekä Välimeren rannalla että ihan Belgian rajalla, ja monella muullakin kulmalla. Muuttokilometrejä on kertynyt lähemmäs 3000. Jokainen alue on hengeltään varsin omanlaisensa. Nykyään olen Strasbourgissa, Saksan rajalla. 

Täällä on polkupyöriä kuin Hollannissa ja kosmetiikka ja vegetuotteet haetaan tois puol jokke.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Vahingossa. Pohjimmiltaan kerron syyksi kesän, jolloin ei ollut mitään tekemistä. Oli vain parveke kivenheiton päässä Välimerestä ja lämpimät yöt. Sekä tieto siitä, että pian muutettaisiin pois. Piti kirjoittaa kaupunki itsestä ulos, kivien ääni meren pohjassa, kun painaa korvat veden alle. 

Sitten sotkin sormeni tuoreltaan perustetun kustannusosuuskunnan hommiin, ja se puri tiukasti kiinni. Osuuskumman riveissä olen yhä näin 5+ vuotta myöhemmin. 
Loppuviimein kirjailijuuden aiheutti kaksi sanaa: ”Kerro lisää.”
Kerroin.
Syntyi Tulen tyttäriä.

5. Mitä kirjoitat?

Ensisijassa spekulatiivista fiktiota, fantasiaa noin pääosin. Esikoiseni, Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014), on fantasian nahkaan puettu viihdekirja aikuislukijoille. Varsinaisesti en ollut kirjoittamassa sarjaa, mutta romaani saa itsenäisen jatko-osan ensi vuonna, todennäköisesti kesällä. 
Työn alla on myös nuortenfantasiaa, tiiliskivimitassa (sori vain kaikki kirjavinkkarit, jotka kaipaavat ohutta vinkkilistoille, ehkä sitten tämän jälkeen...). Sen osalta jalka on kustantamon oven välissä, mutta romaanin aikataulu on vielä jokseenkin avoin. 

Lisäksi olen julkaissut muutamia novelleja, lähinnä Osuuskumman antologioissa. Niistä Ruusunnuppuni, kaikkeni on käännetty englanniksi ja ranskaksi. 

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Luulen, että itse asiassa aika vähän. Ranskaan liittyvät projektit ovat joko tiukasti pöytälaatikossa tai vasta ideoiden tasolla. 

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Olen huono rutiinien kanssa. Parhaimmillaan kyllä istun kiltisti toimistotyöaikaan pöydän ääressä sen tuhannenkahdensadan sanan verran, mutta totuudellisempaa on todennäköisesti se, mitä olen joskus sanonut Tulen tyttäristä: se syntyi iltayhdeksän ja aamuneljän välillä, jalat ristissä sohvalla. Kunhan ei tarvitse ennen aamukymmentä kirjoittaa, niin kaikki sopii. 

Jokainen käsikirjoitus on ollut hyvin erilainen projekti. Se, minkä on luullut omaksi tavakseen, ei olekaan toiminut seuraavan kanssa. Itse asiassa luulen, etten juurikaan pidä kirjoittamisesta. Pidän siitä, mitä saan aikaiseksi, pidän jopa siitä, kun juonenkäänteiden pohdinta vie yöunet, mutta kirjoittaminen on siinä välissä se välttämätön paha. 

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Ensi sijassa lukemalla ja kirjoittamalla sekä kirjoja että verkkotekstejä. Nykyään myös some mahdollistaa päivittäisen suomen kielen käyttämisen. Duuninsa siinä on, mutta kieli on kuitenkin olennaisin työkaluni ja olen tarkka sen kanssa, joten työ on tehtävä. 

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Valoa.
Kesän valo on poikkeuksellinen.
Ja toisinaan kaipaan myös kaikkialle levittyvää metsää, joka on siinä niin luonnostaan.

http://osuuskumma.fi

Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?