Sunday 1 January 2017

Minun vuoteni 2016

Tämä oli se vuosi, josta piti tulla hieman edellistä rauhallisempi. Ei muuttoja, ei muutoksia, ihan vain tavallista elämää. Asunnon sisustamista, miehen pussailua, kirjoitusprojektien rauhallista kypsentelyä, opetustöitä. Tulikin vuosi täynnä ihmeellisiä mutta myös kipeitä asioita.

En ole ikinä aikuisiälläni itkenyt niin paljon kuin tämän vuoden aikana. Kaikki kyyneleet eivät onneksi ole olleet surunkyyneliä, vaan ilon, liikutuksen, yllättyneisyyden, rakkauden ja ihanien ystävien takia vuodatettuja.

Elämän tasapaino: kauneimpien asioiden tapahtuessa niitä varjostavat ne kaikista surullisimmat.

Tänä vuonna hyvästelin rakkaan waarini hänen viimeiselle matkalleen.

Kaikki isovanhempani ovat olleet minulle tärkeitä, mutta waari oli erityinen. Lapsena waari sai minusta saunaseuraa, aikuisiällä vietimme iltapäiviä ja iltoja juoden kahvia ja likööriä ja jutellen kaikesta mahdollisesta. Waari oli perheestämme ensimmäinen, joka sai kuulla ihastuksestani mieheen. Waarin kanssa oli hyvä nauraa. Waarille kirjoittamani muistokirjoistus löytyy täältä. En edelleenkään kykene lukemaan sitä kuivin silmin.

Kesäkuu oli aikamoista tunteiden vuoristorataa, sillä monena lauantaina oli isoja kekkereitä ja hautajaisviikonloppunakin vielä hyvän ystävän 40-vuotiset. Ilo ja suru samassa hetkessä.

Tänä vuonna minusta tuli myös aviovaimo.

Maaliskuussa, mukavan perjantaitreffi-illan jälkeen mies kaappasi minut kainaloonsa kotisohvalla ja kysyi, menenkö naimisiin hänen kanssaan. Vastasin niin nopeasti, että vasta vastattuani tajusin, mitä hän oikeastaan oli kysynyt. Alkoi puolen vuoden ihana mutta myös hieman stressaava hääprojekti, joka sujui niin hyvin, että en edelleenkään tekisi mitään toisin. 

Mahtavinta häissä oli niiden sosiaalisuus. Kuukausien valmistelut yhdessä perheen ja ystävien kanssa, polttarit kahdessa maassa, joiden aikana sai tutustuttaa hyviä tyyppejä toisiinsa ja viettää hauskoja hetkiä. Ja iloita siitä, millaisia ihmisiä elämä on polun varteen heittänyt. Kiitollisuus on sana, joka nousee mieleen, kun mietin miestä ja häitämme.

Hääjuhlat vietettiin kauniin syksyisenä viikonloppuna Suomessa. Kaikki häihin liittyvät tekstit löytyvät  meidän häät -hakusanan alta. Häämme olivat pienehköt, koska halusimme intiimin tunnelman ja ehtiä itsekin olla kaikkien vieraiden kanssa. Noin kahdenkymmen hengen bileporukka jaksoi tanssia sukkasillaan aamun pikkutunneille asti. Parhautta.

Myös häitä varjostivat haikeat tunteet. Miehen äiti kuoli vähän ennen seurustelumme alkua enkä koskaan ehtinyt tutustua häneen. Mies suri sitä, ettei äiti päässyt jakamaan tätä onnea hänen kanssaan. Appiukko piti hääjuhlassa niin koskettavan puheen, että lähes kaikki kyynelehtivät. On ollut onni päästä mukaan tähän perheeseen, vaikka seurustelumme alkoikin aika dramaattisissa tunnelmissa.

Vuoden teemana saattaisi tosiaan olla itkun eri muodot. Itkin kihlajaisissa, waarin kuolinuutisen tultua (sillon vasta itkinkin), molemmissa polttareissa, häissä, häiden jälkeisellä mökkilomalla, hautajaisissa, siskonpojan ristiäisissä mutta myös silloin, kun Saara Aalto esiintyi X-Factorissa, joka oli syksyn henkireikä. Ja erityisesti itkin ja tärisin silloin, kun minulle ilmoitettiin, että lastenromaanini käsikirjoitus on hyväksytty erään kustantamon kustannusohjelmaan.

Toivon tältä vuodelta tasaisia ja tavallisia päiviä, joiden aikana voi pysähtyä ja todeta, että elämä on tässä ja se on hyvää. Odotan rauhallisia kirjoituspäiviä ja inspiraatiota, uusia seikkailuja miehen ja ystävien kanssa, enemmän aikaa liikunnalle ja itsestä huolehtimiseen. Ihan vain arkista elämää.

Maailma muuttuu koko ajan hullummaksi ja tämän päivän uutistulvan alle voi helposti lyyhistyä ja tuupertua. Pelkäämään ei kuitenkaan voi ruveta. Onneksi jokainen voi vaikuttaa omaan elinympäristöönsä ja niihin pieniin asioihin, joista päivät ja hetket koostuvat. Uuden vuoden lupaukseni on olla armollinen itseä kohtaan ja lempeä ja ymmärtäväinen ympäristöä kohtaan. Se riittänee.

Iloa, valoa ja rakkautta vuoteen 2017 ja kiitos että olette ja luette <3



6 comments on "Minun vuoteni 2016"
  1. Kaunis, elämänmakuinen teksti, sinulla on ollut mieletön vuosi. Rupesin heti lukemaan muita tekstejäsi. Kirjoitat todella kauniisti.

    Yhdet itkut olen sinun kanssasi saanut jakaa, nimittäin silloin kun Saara Aalto esiintyi ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Helena! <3
      Eipä tainnut pöllömpi olla sinunkaan vuotesi, kirja ulos ja uusia juttuja :)
      Ja jes, hyvä etten ole ainoa X-factorin seurassa pillittänyt.
      Mukavaa ja mielenkiintoista vuotta myös sinulle!

      Delete
  2. Monenmoista, ikimuistoista, on tosiaan mahtunut vuoteesi. Kiva kun olet ja jaat palasia elämästäsi meille <3

    ReplyDelete
  3. Vau mikä vuosi - ääripäitä, luopumista ja saamista. Mahtaako tämä vuosi sitten olla se rauhallisempi?
    (Ja miljoonasti onnea kustannussopimuksesta!)
    Milla / Periaatteen Nainen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Milla!
      Kuvittelin jo, että vuosi 2015 oli sellainen, ettei sitä voisi ylittää, mutta 2016 oli vielä hurjempi ja ääripäisempi. Toivon tältä vuodelta tasaista elämää, mitä nyt tulen kirjailijaksi ;)
      (mikä on ihan sikajännää!)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?