Sunday 26 August 2018

Eihän salama kahta kertaa samaa puuta

... sanotaan, mutta tiedetään tapauksia, joissa salama on iskenyt useamman kerran samaan henkilöön. Ainakin näin käy viime vuosien lempikirjassani, Selja Ahavan ihanassa teoksessa Taivaalta tippuvat asiat, joka käsittelee elämän sattumanvaraisuutta. Annu-täti voittaa loton jättipotin kaksi kertaa ja nukkuu toisen voittonsa jälkeistä sokkia kolme viikkoa, äiti kuolee lentokoneesta pudonneen jääköntin alle, puutalon sisuksiin kasvaa omenapuu ja salama tosiaankin osuu useamman kerran samaan henkilöön.

Olen joutunut pohtimaan elämän sattumanvaraisuutta viime aikoina paljonkin. Meille kävi nimittäin niin kuin viime kesänä. Pieni elämänalku ei lähtenyt kehittymään alkua pidemmälle. Hetken ehdin jo miettiä nimiä ja sitä, että residenssit voi unohtaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Koska ajattelin, että ei se toista kertaa voi tapahtua.

Tilanne oli lopulta yhtä nopeasti ohi kuin oli alkanutkin.

En kuulu vatvojiin. Yhden aamupäivän tuskailin elämän epäreiluutta, minkä jälkeen päätin, että elämä jatkuu ja on oikeasti aika kivaa. Onneksi on kirjoittaminen ja kirjat, jotka täyttävät päivät ja pään niin täysin, että mies pelkää jo oman paikkansa puolesta. 
Kirjoitin viime kesänä siitä, miten hyvin terveydenhoitopalvelut toimivat Saksassa, ja tälläkin kertaa kokemus oli se, että minusta huolehditaan. Täällähän lääkärille mennään pian ensimmäisen testituloksen jälkeen. Mitään konkreettista ei vielä ollut nähtävissä, mutta sain 10 minuutin luennon ranskalaisista, saksalaisista ja sveitsiläisistä juustoista ja niiden eroista sekä lääkärin privaatin kännykkänumeron, johon saisin soittaa vaikka viikonloppuna.

Ensimmäinen nauratti, koska en muutenkaan ole mikään juustohirmu. Jälkimmäinen kosketti. Minusta todella halutaan huolehtia. Lääkäri on muuten eri kuin viime vuonna, ja olen ollut vaihtooni enemmän kuin tyytyväinen.

Kun seuraavalla viikolla ilmoitin, että tilanne on muuttunut ja lopputulos todennäköisesti paha, pääsin heti lääkärin vastaanotolle jonon ohi.

Luonto on tällainen, ei näistä aina voi tietää, totesi lääkäri lempeästi. Nykyihminen haluaa, että kaikki tapahtuu nopeasti ja helposti, mutta luonto ei toimi siten. Niin isokokoista miestä haluan uskoa, vaikka nauroinkin, kun hän sanoi, että me näemme varmasti pian ja silloin kaikki tulee menemään hyvin. 

Nyt alkujärkytyksen jälkeen päällimmäisenä ajatuksena on se, että kolmas kerta toden sanoo, sanoohan?

Me emme luovuta, emme ainakaan vielä, mutta sen tiedän, että olen ja tulen olemaan onnellinen, kävi tässä lopulta niin tai näin.

Lähetän lämpimiä halauksia kaikille samojen asioiden kanssa kamppaileville.
Et ole yksin <3 
6 comments on "Eihän salama kahta kertaa samaa puuta"
  1. En ole päässyt vielä edes siihen asti, että joku haluaisi tarttua edes hetkeksi kiinni, 20 vuotta yritetty, eikä ole ollut sama mieskään aina, lääkärit Suomessa eivät tienneet syytä ja hoitojakin käyty. Ei tämä nyt tosiaan ole sitten ihan sama asia, mutta jos näin kävisi, niin hajoaisin varmaan ihan lopullisesti. Jo siitä ekasta kerrasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, voimia <3
      Kyllä se erittäin pitkän yrittämisen jälkeen varmasti kirpaisisi vielä enemmän. Itsellä se ensimmäinen kerta tuntui jopa positiiviselta viestiltä, koska vahvisti sen, että ylipäänsä voidaan raskautua. Tämä toinen sitten tuntuikin aika epäreilulta. Epäreiluus on muutenkin se sana, jonka tähän lapsettomuusteemaan liitään. Mutta elämä on.

      Delete
  2. Jaksamista teille!
    Itse olen saman kokenut
    70-luvulla. Nyt hoidetaan paremmin,toivon teille parasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! <3 Onneksi lääketiede ja apukeinot kehittyvät, vaikka eihän näihin aina ole syitä =)

      Delete
  3. Kyl se neljäkin kertaa saattaa iskeä... ja sit tuli jättipotti. :D Voimia ja tsemppiä ja toivotaan tosiaan, että kolmas kerta toden sanoo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Satu! <3 Positiiviset tarinat tuovat uskoa siitä, että meilläkin vielä onnistutaan, vaikka kovemman kautta mennäänkin.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?