Sunday 5 May 2019

Millaista raskaana oleminen oikeasti on?

Kuva: Pixabay
Raskauteen liitetään paljon stereotypioita, kuten sellaisia, että naisesta tulee hormonipöllyissä kotia sisustava tyranni, joka hikoilee koko ajan ja syö kaikkea kummallista. Ja jota ei missään nimessä saa ärsyttää.

Ennen kuin tulin raskaaksi, minullakin oli jo mielikuvia siitä, millaista raskaana oleminen on. Ystävien ja siskojen tarinat ja läheltä seuraaminen ovat valmistaneet tulevaan, mutta silti jokainen raskaus on erilainen ja jokainen kokee raskauden eri tavalla. 

Olen kerännyt tähän asioita, jotka yllättivät tai eivät ole vastanneet odotuksiani, niin hyvässä kuin pahassakin. 

En ole käyttänyt kynsilakkaa koko raskausaikana. Alussa kaikki voimakkaat hajut tekivät pahaa, sitten tuntui, ettei elimistöön tarvitse tuoda kemikaaleja. Muutaman kerran olen miettinyt lakkausta, mutta sille ei löytynyt koskaan aikaa.

Kukaan ei varoittanut, miten hassulta tuntuu, kun lapsi puljaa mahassa. Joskus kovat potkut saattaavat aiheuttaa spontaanin AU!-reaktion, mutta eniten mahan vellonta häiritsee keskittymistä, vaikka tuntuuhan se muksinta ihan hauskaltakin. Raskausviikoilla 24-28 olisin kuvaillut liikkeitä jymähtelyksi tai tömähtelyksi, mutta sen jälkeen on alkanut erottua selvästi, onko mahaan piirtyvä kova ruumiinosa käsi vai jalka, ja lapsen toiminta muistuttaa nykyään enemmän muljahtelua.

Raskauteen liitetään usein mieliteot ja se, että raskaana oleva alkaa himoita kummallisia asioita. Minua ei ole vaivannut kumpikaan, mutta myönnän, että olen raskausaikana syönyt enemmän makeaa kuin ennen. En yleensä syö suklaata, mutta nyt sitäkin on mennyt. Suurimmat ruokahimoni ovat liittyneet appelsiineihin, maustamattomaan kreikkalaiseen jugurttiin ja ruisleipään. 

Olen ollut yllättynyt siitä, miten rennosti Saksassa suhtaudutaan ruoka-aineasioihin. Saksassa ollaan ylivarovaisia niin monessa asiassa, että on yllättävää kuulla, että raskauden aikainen syöminen on Suomessa tarkempaa kuin täällä. Minulta kiellettiin alussa raa´at liha, kala ja kananmuna, pastoröimaton juusto sekä ranskalainen camembert, eikä asiaan ole sen jälkeen palattu.

Olen toki nähnyt Suomessa tarjolla olevan ruoka-aineiden kieltolistan, mutta olen päättänyt syödä ja juoda sitä, mitä tekee mieli (alkoholi toki pois lukien). Suolasta ja sen käytöstäkään ei ole ollut puhetta, mutta ehkä olisi saattanut olla, jos minulla olisi verenpaineongelmia. 

Se, mihin en olisi osannut varautua, on fyysinen väsymys. Ennen täysin mitättömiltä tuntuvat asiat, kuten kengännauhojen solmiminen, tuntuvat raskailta ja saavat hengästymään. Toimeliaan päivän jälkeen osaan jo odottaa, että käyn seuraavana aamuna hyvin hitaalla. Aina olotila ei kuitenkaan ole ennakoitavissa eikä rasitus tunnut samalta joka päivä.

Valitettavasti se on pitänyt paikkaansa, että hikoileminen lisääntyy raskauden viimeisellä kolmanneksella. Syytin yöhikoilusta ensin flunssaa, kunnes tajusin, että nykyinen minä yhdistettynä paksuun talvipeittoon ei ole hyvä yhdistelmä. En ole koskaan ollut kova hikoilemaan ja olen voinut  jopa unohtaa deodorantin kaappiin, joten on kummallista huomata muutos. Saa nähdä, palautuuko tilanne hormonien jälkeen entiselleen.
Kuva: Pixabay
Minulle sanottiin, että kannattaa kirjoittaa listaan kysymyksiä, jotta muistaa kysyä ne lääkärikäynneiltä. No enpä ole kerännyt, mutta kätilö on ollut hyväksi avuksi sille, joka ei tunne paikallisia systeemejä. Lääkäriltä olen kysynyt, saanko lentää äitiysloman alussa vielä Suomeen, ja mies kysyi, tuleeko raskaus sujumaan loppuun asti yhtä helposti kuin tähänkin mennessä. Että ei näitä nyt ole listata tarvinnut.

Minussa ei ole raskausaikana ilmennyt hormonihirviön piirteitä, mutta olen herkempi kuin tavallisesti. En ole koskaan ollut jännityksen ystävä, mutta nyt en kestä nähdä väkivaltaa tai kykene lukemaan nuortenkirjaa, jos siinä on jotain vähänkin hurjaa.  Itkuherkkyys ei kuitenkaan ole lisääntynyt, sillä pillittelijä olen ollut aina.

En osannut ajatella, miten pitkä raskausaika todella on, vaikka se sujuisi helposti ja kivuttomasti. Löysin puhelimesta marraskuisilla syntymäpäivilläni otetun kuvan ja muistin, että olin jo silloinkin raskaana, ja laskin, että alkoholiton aika on nyt kestänyt tasan puoli vuotta. 

En ole kärsinyt närästyksestä, mutta tiedän, miltä se voisi tuntua. Syönkin nykyään mieluummin vähemmän ja hitaasti kuin isoja annoksia, jotka jäävät painamaan ylävatsaan. Muutenkin on hassua, miten ruokahalu vaihtelee raskauden eri vaiheissa. Ensimmäisinä kuukausina söin kahdeksan kertaa päivässä, nyt taas noin neljä eikä nälkä iske sellaisella voimalla kuin talvella.

Voin tässä nyt myös tunnustaa sen, että raskaana oleminen ei mielestäni ole ihanaa ja mahtavaa ja saa minua tuntemaan itseäni jumalattareksi. Olen onnellinen, että onnistuimme, mutta tämä ei ole tila, jossa viihtyisin yhtään sen pidempään, kuin on pakko. Haaveilen jo ensi syksystä, kun voin lähteä vaunulenkille hengästymättä ja kokea kehoni taas omakseni. Raskaana oleminen on jännittävää mutta en kuulu niihin, jotka siitä nauttivat.

Miehen mielestä yllättävintä on ollut se, miten paljon hormonit muuttavat etuvarustusta jo raskausaikana. Hän oli ajatellut, että muutos tulee vasta imetyksen alettua. Eipä hän kyllä ole asiasta valittanut. 

Viimeiset kymmenen viikkoa juoksevat onneksi jo.
1 comment on "Millaista raskaana oleminen oikeasti on?"
  1. Sallithan pienen sanaleikin? Raskaus tuntuu raskaalta - sitä raskaammalta, mitä lähempänä loppu häämöttää.

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?