Monday 10 June 2019

Raskausviikko 36 - loppukiri alkaa

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Pitkä taival on jo takana mutta neljä viikkoa, ainakin, on vielä edessä. Olo on ristiriitainen. Kaikki kehottavat nauttimaan omasta ajasta, kun se vielä on mahdollista. Toisaalta odotus alkaa pikku hiljaa olla raskasta ja ärsyttävää eikä huvittaisi enää yhtään olla valas. Odotan jo innolla, että tämä omaa elämäänsä elävä pallo tulee poistumaan. Sillä se nyt ainakin on varmaa, että täältä on tavalla tai toisella tulossa ulos ihminen, vaikka päiväänsä hän ei vielä olekaan ilmoittanut.

En edelleenkään voi juuri valittaa raskauden oireista. Minua ei närästä, minulla ei ole selkäkipuja ja pyöräily ja kävelykin onnistuvat aivan hyvin, joskin hitaammin kuin ennen. Kaikesta alkaa vain tulla hankalaa, kun maha on tiellä ja välillä huimaa. Olen todennut, että aamulla täytyy lähteä heti  kävelylle tai joogata, jotta verenpaine nousee yön jälkeen eikä tarvitse ottaa seinistä tukea.
Kaipaan jo normaaleja asioita, kuten sitä, että vaatteet ja kengät saisi päälle hengästymättä eikä nukkumaan käydessä tarvitsisi varoa mahaa. Nukkumisesta on tullut viime aikoina haastavaa. Kesäilmojen lämmettyä myös makuuhuoneen viileys on poissa. Illalla on hankala nukahtaa ja aamulla olen hereillä viimeistään klo 05. On kuuma ja sitten jo nälkäkin, mutta jos hyvin käy, onnistun vielä nukahtamaan herätäkseni viimeistään kahdeksalta. Toivon, että tämä on vain vaihe ja hyvät unet palaavat viimeisiksi viikoiksi.

Mahalla tuntuu olevan oma, minusta riippumaton rytminsä. Eilen oli supistelupäivä, jolloin tuntui, että vatsa oli jatkuvasti kova pallo eikä ruoka meinannut upota. Muuten täytyy todeta, että "Toivo" taitaa olla varsin liikkuvainen. Luin, että lapsi alkaa näillä viikoilla laskeutua ja asettua asemiin, minkä olen myös huomannut, mutta että olisi hyvä, että hän kuitenkin liikehtii pari kertaa päivässä. Minä nauroin miehelle, että miten olisi parikymmentä kertaa...

Ei siinä mitään, liikkeet ovat tärkeitä ja olenhan liikkuvainen itsekin, mutta lapsella on jo sen verran kokoa, että peuhaamisesta on tullut äidille kivuliasta ja epämiellyttävää. Olen yrittänyt selittää hänelle, ettei kantapäätä saa palleastani läpi tai pepulla työnnettyä kylkiluitani ylemmäs, mutta meillä on selvästi kommunikaatio-ongelma.

Olen yllättäen huomannut ikävöiväni alkoholia. Olisi niin kiva ottaa lasi viiniä hyvin sujuneen kirjoituspäivän päälle. En kaipaa bileitä tai myöhäisiä iltoja, koska niissä en ole koskaan ollut hyvä, vaan ihan vain muutamaa rentouttavaa viinilasillista päivän päätteeksi. Äitikaverit muistuttavat, että edessä on vielä pitkä imetysjakso, joten asiat eivät tule normalisoitumaan kovin pian senkään jälkeen, kun lapsi on ihoni tällä puolella.

Silti olen päättänyt, että jääkaapissa on skumppaa odottamassa synnäriltä paluuta.

Raskausviikolla 36 lapsi alkaa olla valmis ja kerää seuraavat viikot itselleen lähinnä massaa. Mihin se tulee mahtumaan, sitä en tiedä, kuten en sitäkään, miten valmis äiti on. Kuukausi tuntuu pitkältä ajalta ja samalla ei miltään. En ole pitänyt kiirettä hankintojen kanssa, mutta nyt ajattelimme laittaa vauvan sängyn ja hoitopöydän kuntoon eli raivata vauvalle tilaa makuuhuoneestamme, jotta kaikki on valmista hänen tulla.

Hän on jo lähellä ja läsnä mutta kuitenkin niin kaukana vielä.

P.S. Joku sanoi, että musta hoikentaa. Enpä sitten tiedä. Täytynee kokeilla myös Obelix-raitoja.

Muita raskausjuttuja:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes
4 comments on "Raskausviikko 36 - loppukiri alkaa"
  1. Totta, musta hoikentaa. Kun otat kuvan mustan seinän edessä, niin sinut tunnistaa vain kasvoista. Tai jos puet pingviinipuvun päällesi, niin valkoisen seinän edessä maha katoaa.Obelix-raidat ovat myös hyvä idea. Tekevät sinusta virtaviivaisen kuin Saimaan norppa.
    Nyt ei auta enää muu kuin huumori.Helteellä oppii hikoilemaan hiljaa ja valittamatta, kun mahassa on pikkuinen lisälämmitin. Hikivesi viilentää!
    Toivo kiukuttelee, jos haluat nukkua oikealla kyljelläsi, tai vasemmalla, tai selälläsi. Toivoa suututtaa, kun makaat, istut tai seisot, mutta tykkää keinua, kun mamma kävelee - jos jaksaa. Toivo kiukuttelee, jos vaikka syöt jäätelöä, kun peppua kylmää.Unohda viinit. Suurin nautintosi tulee olemaan Karamalz ja Stilltee.
    Toivo tykkää mamman äänestä ja musiikista. Jos et jaksa laulaa, niin anna muitten musisoida. Kannattaa kokeilla klassista musiikkia. Pitääköhän Toivo enemmän Mozartin yömusiikista, Zauberflötestä (Königin der Nacht), yömusiikista (eine kleine Nachtmusik) vai Georges Bizetin Carmenin reippaammista rytmeistä, Trodeadoreista ja Habeanerasta? ��
    Kaikkea hyvää!

    ReplyDelete
  2. Haha, seuraavan kerran täytyy ottaa kuvia mustan seinän edessä, niin tuntee itsensä taas hoikaksi :D
    Kaikenlaista musiikkia olen kokeillut ja lauleskellutkin, mutta en osaa vielä sanoa, mikä toista on parhaiten miellyttänyt. Täytyy vielä kokeilla läpi tuo klassinen arsenaali! Eniten hän ylipäänsä tuntuu tykkäävän, kuten kirjoititkin, liikkeestä ja vähiten siitä, jos istun kauan paikallani. Tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan tänään, mutta kukaanhan ei tiedä, miten kauan tähän vielä oikeasti menee. Jännittäviä aikoja!

    ReplyDelete
  3. Hei sä et todellakaan näytä valaalta!

    Mä niin tiedän ton tunteen kun vauva laskeutuu alemmas lähtökuoppiin. Mulla on ollut niin jo monta viikkoa, mutta laskettuun aikaan on kyllä vielä reilusti yli kuukausi ��

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, kiitos <3
      Sitä vaan kun on aina ollut hoikka ja liikkuvainen ihminen, niin tämä muumimainen olomuoto tuntuu oudolta. Mutta nyt ollaan jo viikolla 39. ja kaikki kehuvat särmiä ja turvotuksista vapaata olemusta, joten kyllä tätä selvitään =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?