Alan jo pikku hiljaa olla aika malttamaton. Onhan se hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen hengailuaikaan, mutta ei minua haittaisi, vaikka se loppuisi jo.
Kirjoittaminen ei suju sellaisella tahdilla kuin olin ehkä ajatellut, sillä keskittyminen ei ole enää huipussaan. Mutta huomaan kaipaavani päiviini ohjelmaa ja tekemistä. Sunnuntaina pesin ikkunoita, mutta vain ne, joihin yltin helposti, ja pyöräilin sitten saunaan. Eilen tein pyöräretken kaupungin toiselle laidalle ystävän kampaamoon. Helteessä ajettuja kilometrejä kertyi lopulta 13 ja voin sanoa, että sen tunsi illalla, mutta uni tuli hyvin.
Yritän järjestää jokaiselle päivälle yhden tapaamisen tai ohjelman, koska vointi on vielä niin hyvä, ettei jaksaisi olla vain kotona. Toki nyt Kölniin ovat iskeneet helteet, joten tuulettimen alla kotona on parasta. Tänään on edessä lääkäri ja ystävien tapaamista, huomenna junailen Düsseldorfiin ja jos viikonloppuna on kaikki vielä hyvin, lähdemme käymään Münsterissä.
Lastenhuoneen laittaminenkin on alkanut. Tai ei hän nyt vielä mitään omaa huonetta tarvitse vaan saa sängyn ja hoitonurkan meidän makuuhuoneemme yhteyteen. Viikonloppuna siivosimme ja tyhjensimme häkkivarastoa, jotta yöpöydät mahtuivat varastoitaviksi. Eilen mies kasasi Ikean lipaston hoitopöydäksi ja sängynkin pitäisi tulla tällä viikolla. Voin kertoa, että huoneesta tulee ihana!
Olisi vielä tarkoitus käydä läpi kaikki meillä jo olevat vauvan vaatteet ja tavarat ja katsoa, mistä on vielä puutetta. Ainakin kestovaippoihin aion tutustua paremmin mutta en ole vielä tilannut mitään.
Olisi vielä tarkoitus käydä läpi kaikki meillä jo olevat vauvan vaatteet ja tavarat ja katsoa, mistä on vielä puutetta. Ainakin kestovaippoihin aion tutustua paremmin mutta en ole vielä tilannut mitään.
Toivon, että nämä odotuksen päivät olisivat pian ohi, mutta samalla tiedän, ettei tämä aika tule koskaan takaisin. Meitä ei kohta ole enää kaksi vaan kolme eikä mies voi vetkuttaa aamuista heräämistään, kun vieressä kiljuu joku, jolla on tarpeita. Enkä siis puhu nyt itsestäni. En usko, että hän on vielä hetkeen tulossa, mutta koskaanhan ei tiedä, joten on parempi alkaa varautua.
Sairaalakassia en tosin vielä pakkaa, koska se tuntuu vielä etäiseltä. Mutta näitä kuvia katsoessani mietin, että tuossakin nurkassa tullaan varmasti pian imettämään. Jännää!
Sairaalakassia en tosin vielä pakkaa, koska se tuntuu vielä etäiseltä. Mutta näitä kuvia katsoessani mietin, että tuossakin nurkassa tullaan varmasti pian imettämään. Jännää!
Muita raskauspostauksia:
Ihana alkuraskaus eli ensimmäinen kolmannes
Mullakin on nyt aikaa, kun pitää levätä. Sairaslomakin on äitiysloman alkuun mutta tänään tajusin tän jutun juonen ekan kerran. Että nyt on tosiaan mun aika pysähtyä fiilistelemään tätä raskautta tai muuten en ehkä enää ehdi.
ReplyDeleteOlisi ihanaa kuitenkin vaikka kirjoittaa, ajatuksia on paljon, mutta hitsi kun ei voi olla koneen ääressä varttia pidempään ja kylkimakuulla kirjoittaminen ei oikein suju��
Voi kun kurjaa, kun raskaus rajoittaa fyysistä olemista!
ReplyDeleteSitä vartenhan toisaalta on sairaslomat ja äitiyslomat, että annetaan oikein lupa levätä ja ottaa iisisti. Minä tosin huomaan, että olen oppinut siihen vasta, kun äitiyslomaa on takana jo kolme viikkoa. Olet myös oikeassa tuossa raskauden fiilistelyssä - nyt alkaa olla viimeiset ajat "nauttia" pallosta ja haaveilla tulevasta, ennen kuin kaikki muuttuu <3 Voimia ja jaksamista!