Sain reilu vuosi sitten sähköpostia Portugalista. Anu Patrakka oli samassa tilanteessa kuin minä, eli ulkomailla asuva tulevan syksyn suomalainen esikoiskirjailija. Kuluva vuosi on ollut molemmille jännittävä ja kirjoittamisen täyteinen ja on ollut todella antoisaa jakaa kirjailijuuteen liittyviä ajatuksia yhdessä. Kannustus ja innostus on ollut molemminpuolista ja tarttuvaa, ja olemme molemmat kiitäneet esikoiskirjailijoista kolmatta teostaan valmisteleviksi kirjailijoiksi. Anu allekirjoitti juuri kustannussopimuksen uuden kustantamon kanssa, joten tulevaisuudessa häneltä on odotettavissa lisää kirjoja.
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Anu Patrakka ja aloitteleva kirjailija. Esikoisdekkari Huomenna sinä kuolet (Myllylahti) julkaistiin elokuussa 2017, jatkoa seurasi jo helmikuussa 2018 kirjalla Kuolet vain kahdesti (Myllylahti). Parhaillaan työstän kolmatta rikosromaaniani, joka ilmestyy ensi vuoden alkupuolella.
2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Se on monen asian summa. Portugaliin päätyminen oli osittain lomareissun satoa, osaksi sitä, että päättäessäni kokeilla siipien kantamista kirjoittajana hakeuduin paikkaan, jossa voisin keskittyä kirjoittamiseen ja jossa olisi edullista asua. Portugali oli jo tuttu vuoden vuorotteluvapaan ajalta, ja alun alkaenkin olen tuntenut olevani täällä kuin kotonani. Tänne oli helppo tulla ja ryhtyä töihin.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Portugali on minulle aarreaitta niin visuaalisesti kuin ihmisten tarinoiden suhteen. Kun kieleen pääsee sisälle, pystyy kommunikoimaan ihmisten kanssa ja ammentamaan aineksia omiin kirjoituksiin. Ihmiset ovat ystävällisiä, maisemat kauniita, Atlantin valtameri huikea, ruoka-aineet tuoreita ja monipuolisia. Olen reissannut maata ristiin rastiin, Madeiraa ja Azoreita myöten, ja silti riittää vielä paikkoja tutkittaviksi.
Ilmasto voisi täällä pohjoisessa olla vähän lämpimämpi ja kuivempi...
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Kuulemma jo pikkutyttönä hyppelehdin ympäriinsä ja sanoin, että isona minusta tulee kirjailija. Se on ollut pitkän tähtäimen tavoite, jota kohti olen pyrkinyt suunnitelmallisesti ja sinnikkäästi. Olen myös investoinut tähän uranvaihdokseen omia varojani. Hullua, sanoisi moni, mutta jos uskoo vahvasti siihen että osaa ja pystyy, niin ei kai jää muuta vaihtoehtoa kuin osata/opetella ja pystyä?
5. Mitä kirjoitat?
Kirjoitan rikosromaaneja/dekkareita ja siinä sivussa vähän muutakin. Kirjoitan myös Normaali Irtiotto -blogia.
 |
| Bookshop Bivar/Lisbon |
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Näkyy, sillä ainakin toistaiseksi kirjojeni tapahtumat sijoittuvat Portugaliin ja niissä on vahvasti mukana portugalilaista elämänmenoa sekä ripauksia portugalin kieltä. Niissä on kuitenkin aina myös jokin liityntä Suomeen. Ensimmäisen kirjan sijoitin vastaavaan maaseutumiljööseen kuin missä asun, toisessa liikutaan Portossa, joka on aivan upea kaupunki.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan 5-6 päivänä viikossa aina lounaan jälkeen sängyllä istuen. Kirjoitusrupeaman päätteeksi käyn kävelyllä koirien kanssa, joskus palaan vielä koneen ääreen sen jälkeen. Tarinoiden kulkua mietin valvoessani aamuyöllä ja pitkin päivää. Ongelmakohdat ratkeavat usein juuri aamuyön pimeinä tunteina.
Joskus käyn tutkimassa tapahtumapaikkoja ja valokuvaan niitä samalla. Ideat tarinoihin syntyvät usein tosielämän tapahtumista, mutta kirjoittaessa ne muuntuvat toisenlaisiksi.
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Sukulaisia, ystäviä ja ennen kaikkea kummilapsiani. Lattialämmitettyä kylpyhuonetta ja ylipäätänsä lämmitettyä taloa! Salmiakkia tuon Suomesta, ruisleipää leivon itse, joten se puoli on järjestyksessä.
Sana on vapaa!
Toisen kirjani julkkareissa puhuin mm. siitä, että unelmiaan voi tavoitella liike-elämässä käytettävillä keinoilla. Ihan ensiksi vedetään henkselit unelma-sanan päälle ja kirjoitetaan tilalle ”tavoite”. Silloin siitä tulee paljon konkreettisempaa. Seuraavaksi määritellään strategia tavoitteeseen pääsemiseksi, aikataulu, budjetti jne. Myös SWOT-analyysin laatiminen voi olla aiheellista, samoin voi miettiä omia arvojaan ja visiotaan.
Niin kauan kuin vain haaveilee, ei saavuta mitään, koska odottaa että asiat tipahtavat valmiina syliin. Tavoitteeseen pääseminen vaatii kovaa työtä.
P.S. Viherjuuria-blogi on lukenut Kuolet vain kahdesti -romaanin ja voi suositella sitä viihdyttäväksi nojatuolikirjaksi, jonka kautta päästään Porton kapeille kaduille sekä portugalilaisten ruokapöytiin ja vuoteisiin.
P.S. Viherjuuria-blogi on lukenut Kuolet vain kahdesti -romaanin ja voi suositella sitä viihdyttäväksi nojatuolikirjaksi, jonka kautta päästään Porton kapeille kaduille sekä portugalilaisten ruokapöytiin ja vuoteisiin.
Sarjan kaikki osat:
1. Hilkka Liitsola, Praha
2. Anu Patrakka, Portugali
3. Jussi Wahlgren, Kreeta
4. Max Manner, Luxemburg
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?