Torstaiseen tapaan tänään tutustutaan ulkosuomalaiseen kirjailijaan. Tänään hypätään Kreetalle!
1.Kuka olet ja mitä teet?
2.Miten päädyit asumaan ulkomaille?
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
5. Mitä kirjoitat?
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Olen Jussi Wahlgren, näytelmäkirjailija ja kirjailija, runoilija, näyttelijä ja ääninäyttelijä. 80-90-luvuilla kirjoitin näytelmiä, joita tuotettiin Suomen lisäksi myös Pietarissa, Lontoossa, Edinburghissa, New Yorkissa (kahdesti) Clevelandissa, Dallasissa ja Espanjan Duerossa. Olen esiintynyt lukuisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa (Kotikatu, Salkkarit), tehnyt satoja äänityksiä TV- ja radiomainoksiin ja piirrettyihin (Transformers) ja näytellyt teatterin lavalla.
Olen kirjoittanut tähän mennessä 10 romaania, viimeisin ilmestyy syksyllä 2018 nimellä Olga (Nordbooks). Kolme viimeistä romaania olen kirjoittanut Kreetalla.
2.Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Olen matkustanut koko ikäni. Toimin myös Aurinkomatkojen kohdeoppaana 70-luvulla, jolloin asuin Espanjassa ja matkustin ja purjehdin laajalti maailmalla. Viisi vuotta sitten päädyin Kreetalle ilman mitään sen kummempaa syytä. En ollut koskaan käynyt Kreetalla ja alunperin olin suunnitellut kirjoittavani täällä yhden talven. Mutta toisin kävi. Asun nyt pysyvästi ulkomailla. Minulla ei ole kiirettä minnekään, ei Suomeen eikä muualle maailmaan. Tämä paratiisisaari on nyt kotini.
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Kreikassa on ollut talouskriisi koko sen ajan kun olen täällä ollut. Se ei välttämättä näy matkailusaarella pävittäin. Mutta, kun tutustuu paikallisiin ihmisiin, saa kuulla vaikeistakin asioista. Kreeta on historiallinen saari. Täällä on ollut asutusta ja sivistystä niin kauan kuin sitä maailmassa on ylipäänsä ollut.
Saari on yllättävän monipuolinen ja kansainvälinen. Kreikkalaiset puhuvat englantia joten kielen opiskeluni on hidasta, koska sitä ei välttämättä tarvitse. Kreikkalaiset juhlivat vähän väliä, joko kirkollisia pyhimysten juhlia tai nimipäiviä, joita täällä juhlitaan kuin meillä syntymäpäiviä. Musiikki soi ja grillit tuoksuvat jokaisessa puutarhassa, rakia menee ja arjen huolet unohtuvat hetkeksi.
Arkena kreikkalaiset tekevät paljon töitä, jos niitä vain sattuu saamaan. Päivät ovat pitkiä ja viikossa on ehkä yksi vapaapäivä. Matkailukausi on maaliskuusta lokakuuhun, joten talven ansiot on tehtävä kesäsesongin aikaan. Talven neljä-viisi kuukautta ovat hiljaisia, silloin ei ole turisteja eikä tuloja. Kunnioitan kreikkalaisten mentaliteettia. Zorbas-elokuvan loppukohtaus kuvastaa hyvin kreikkalaista mielenlaatua ja temperamenttia.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen kirjoittanut aina. Lapsena myös maalasin paljon. Koulun jälkeen maalaus jäi, koska kynä oli helpompi kuljettaa mukana matkoilla ympäri Eurooppaa. Muutaman vuoden kokeilujen jälkeen päädyin kirjoittamaan näytelmiä, olinhan itsekin näyttelijä. Parikymmentä vuotta meni näytelmäkirjailijana, sitten siirryin romaaneihin. Minulle kirjailijan ura oli aina itsestäänselvä, vaikka kaikenlaista muutakin tuli rahan vuoksi tehtyä. Kaikesta on ollut hyötyä urallani.
5. Mitä kirjoitat?
Kirjoitan analyyttisia tarinoita ihmissuhteista: siitä miksi ne eivät useinkaan onnistu, ja siitä, miten helposti kaikki romahtaa. Kirjoitan siitä, miten odotamme kohtuuttomia parisuhteelta ja rakkaudelta, miten rikki olemme lapsuuden traumojen puristuksissa ja miten selviytyminen vaatii lähes epäinhimmillisiä ponnistuksia.
Pyrin ”onnellisiin” loppuihin, tai ainakin siihen, että toivoa on. Elämäni tässä vaiheessa tärkeä teema on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa ja onnistua olemaan onnellinen, vaan se on aina mahdollista.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Näkyy. Kirjoitan paljon siitä, missä kulloinkin olen. Kreeta-trilogia (Nordbooks) on nyt Olgan myötä valmis. Kaksi ensimmäistä Kreeta-tarinaa ovat Miekkaliljojen aikaan ja Marmotan tarinoita. Nämä kaikki tapahtuvat tunnistettavasti Haniassa, Kreetan vuorilla ja viidakoissa.
7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan päivittäin, olen tehnyt niin aina. Joskus pidän ”vapaapäivän” ja annan itselleni luvan laiskotella (mielessä kuitenkin alitajunta työskentelee romaanin kimpussa).
Kirjoitan tunnin tai pari, aamulla tai iltapäivällä, enkä rakenna etukäteen liian tiukkaa muottia, johon tarinan olisi sovittava. Ymmärrän, että usein tarina vie enkä minä. En ole koskaan stressannut tai tuntenut kirjoittajan blokkia. Kaikki vain sujuu, menen flow'n mukana. Annan alitajunnan työstää tarinaa öisin ja kun istun kirjoittamaan, tekstiä vain alkaa tulla, vaikka en välttämättä yhtään tiedä, mistä tänään kirjoittaisin. Minun kohdallani se toimii. Luotan no-mindiin, josta pulppuaa loogista ja draamallista tarinaa jatkuvalla syötöllä. Editointivaiheessa käytän ammattitaitoani luovan kirjoittamisen opettajana ja ohjaan itseäni.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Puhun suomea päivittäin ja luen suomalaisia kirjoja. Olen vetänyt täällä suomalaista teatteriryhmää ja pitänyt kirjoituskursseja. En koe ulkomailla asumista ongelmana kielen suhteen, vaan enemmän olen huolissani vähitellen etenevästä dementiasta. Googlen synonyymisanakirjat ovat ahkerassa käytössä.
En välttämättä kaipaa Suomesta mitään. Exät ja lapset elävät omia elämiään. Ystäviä minulla on täällä, ruoka maistuu, eläke juoksee. Joskus pyydän makkaraa ystäviltä, jotka tulevat tänne lomille, ja kerran jäin täällä kuntosalin saunan ovelle nuuskimaan tuttua kylmän saunan tuoksua.
Elämänkumppanini haluaisi tutustua Suomeen. Olen luvannut että voidaan käydä joku vuosi, joko elokuussa rapujuhlilla tai talvella Lapissa hiihtämässä. Minä en kauheasti näitäkään huveja kaipaa, mutta käyn mielelläni jos siltä tuntuu.
Sarjan kaikki osat:
1. Hilkka Liitsola, Praha
2. Anu Patrakka, Portugali
3. Jussi Wahlgren, Kreeta
4. Max Manner, Luxemburg
Be First to Post Comment !
Post a Comment
Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?