Monday, 9 December 2019

Luukku 9: Jouluvierailu Münsteriin

Minä rakastan perinteitä. Aika kulkee kulkuaan niin nopeasti, ja tuntuu, ettei mitään ehdi, joten tietyistä asioista kiinni pitäminen tuo turvallisuutta. Joulunalusvierailu Münsteriin on yksi vuodenkiertoon liittyvistä perinteistä, juhannukseksi leivottu pulla toinen.

Toissavuonna vierailu jäi väliin, mutta en muista, miksi. Viime vuonna peruimme sen viime tipassa, koska minulla oli alkuraskauden takia väsymystä ja pahoinvointia. Tänä vuonna päätimme lähteä matkaan, vaikka juniorilla oli flunssa. Olen iloinen, että lähdettiin, vaikka papa sairastui kyläilypäivän aikana.
Kuten blogini lukijat tietävät, rakastan junamatkustamista. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi saanut nauttia kahvini maiseman läpi kiitävässä junassa. Vauva osoittautui jälleen hyväksi matkaseuraksi: Hän nukahti vaunuihin ennen kuin lähdimme kotoa ja heräsi kaksi ja puoli tuntia myöhemmin, kun astuimme Münsterissä junasta laiturille. Tämä tarkoitti tosin sitä, että joiduimme aloittamaaan kaupunkikierroksen vauvanhoitohuoneesta, mutta lopulta pääsimme astelemaan ihmisvilinän täyttämille kaduille.

Minkään kaupungin keskusta ei ole joulun alla kovin miellyttävä, koska väkeä on kuin pipoa. Münster ei ole poikkeus. Emme ottaneetkaan suuria tavoitteita. Oli siis hereillä oleva vauva vaunuissa ja ystävällä reilun vuoden ikäinen taapero pyörän peräkärryssä. Laitoimme asiat tärkeysjärjestykseen ja valitsimme tärkeimmän. Ja sehän on mukillinen mustikka-glühweinia Münsterin St Lambert -kirkon kupeessa olevalla joulutorilla.
Mustikka-Glühwein oli juuri niin hyvää kuin muistinkin, mutta juomahetki lyhyt ja intensiivinen. Sitten mies lähti palauttamaan pantillisia mukeja, minä hyssytin makuupussissa märisevää vauvaa ja ystävä juoksi lapsensa perässä ostoskadun pimenneessä illassa.

Mukava yllätys oli kuitenkin se, että paikallisbussit ovat Münsterin adventtilauantaisin ilmaisia, ja selvisimme rauhallisessa tunnelmassa pois keskustasta, sillä vauva nukahti ennen kuin olimme päässeet bussiin. Loppuilta sujui lapsia viihdyttäessä ja ruokaa laittaessa. Se valmistui juuri, kun pikkuväki oli nukahtanut. Ilta oli mukava mutta yö nuhaisen lapsen kanssa rasittava. Onneksi ystävien talossa on useita kerroksia ja tilaa yöhuudoille, vaikka äidin hermot olivatkin kovilla. Papa nukkui flunssaansa eri huoneessa.

Aamu sujui leppoisasti ja kotimatka junassa yhtä hyvin kuin menomatka. Vauva nukahti alkumatkassa, ja ensimmäisen pätkän olimme vaunun ainoat matkustajat. Tuli siis valittua hyvät ja vauvaperheelle sopivat matkustusajat.

Ennen kotiin lähtöä sovimme, että ensi vuoden glögit juodaan ystävien takapihalla, sillä joulutori vilkkaiden yksi- ja kaksivuotiaiden kanssa saattaa olla vielä haastavampaa kuin tänä vuonna.

Lisää Münsterin joulutoreista Joulumatka Münsteriin -postauksessa

Lue myös:
Luukku 1: Tervetuloa blogin joulukalenteriin

Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?