Tuesday 10 December 2019

Luukku 10: Pikkutonttu jo 5 kuukautta

Herään aamulla lintumaiseen ääntelyyn. Käännyn katsomaan kurlutuksen alkulähdettä ja saan vastaani innostuneen hymyyn. Vihdoin äitikin on hereillä! Kello on 06.05. ja talvinen aamu on vielä pimeimmillään. Lapseni, nuku vielä, pyydän. Mutta eihän se käy, koska on niin paljon uutta opittavaa ja katsottavaa, että on pakko aloittaa aikaisin.

Tähän täytyy lisätä, että jos viisikuinen herää aikaisin, hänet saa tunnin viihdyttämisen jälkeen jatkamaan unia vielä hetkeksi. Aikaisin herääminen on myös onneksi kausittaista eikä ihan joka-aamuinen rasite.

Vauva on tosiaan jo viisikuinen. Viime kuukausia miettiessäni täytyy todeta, että ensimmäinen kuukausi oli pitkä ja alun kolme kuukautta raskaimmat. Toivo on jo jonkin aikaa ollut todella helppo tai kuten saksalaiset sanoisivat "flegeleicht". Vauvoilla on kautensa, ja toivon todella, että tämä vaihe kestää pitkään.

Poikanen ei kitise tai huuda turhia, vaan valitukseen löytyy useimmiten syy, joka on myös yleensä helppo hoitaa. Hän nukkuu kaikki päiväunensa vaunukopassa ja nukahtaa koppaan nopeasti, vaikka se olisi vain makuuhuoneen lattialla. Taikasana on äitiyspakkauksen makuupussi, johon käpertyneenä tulee parhaat unet.
Toivo on sosiaalinen ja viihtyy ihmisten keskellä ja menossa. Hänet voi ottaa mukaan minne vain, mutta siitä hän ei pidä, jos joutuu makaamaan vaunuissa illan pimettyä. Toivo kaipaa ympärilleen toimintaa, mutta hän on myös hyvä keksimään sitä itse eli häntä ei tarvitse viihdyttää koko ajan. Viime viikolla poikanen tuli ensimmäistä kertaa alas sitteristä, jonka istumaläppä oli unohtunut auki. Onneksi alastulo oli rauhallinen mahaliuku, mutta säikäytti silti.

Aloitimme toissa viikolla lounastarjoilun, ja sekin on sujunut yllättävän helposti. Toivo on utelias ja maistelee soseita mielellään. Myös tuttipullo ja tutti kelpaavat niin hyvin, että äiti on alkanut saada säännöllisesti vapaailtoja. Vähänkö ihanaa. Paitsi että nyt ensimmäisen flunssan iskiessä isä ei kelpaakaan nukutuspuuhiin. Viime päivät olemme sairastaneet koko perhe ja sanonpa vain, että hermot.
Kaikki sanovat, että joulusta tulee erilainen ja uusi, kun siihen liittyy lasten riemu. Toivo ei tänä vuonna taida ymmärtää joulusta mitään, mutta innostuu varmasti siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä ja lattialla rapisevaa pakettipaperia. Ensi vuonna hänellekin laitetaan joulukalenteri ja perheellemme ensimmäinen joulukuusi, mutta tänä vuonna hän ei tiedä jäävänsä mistään paitsi. 

Me kuitenkin olisimme jääneet paljosta paitsi, jos tämä iloinen veijari ei olisi tullut elämäämme.
1 comment on "Luukku 10: Pikkutonttu jo 5 kuukautta"
  1. Kaikkea hyvää ihanalle pikkutontulle ja tonttuäidille ja -isälle.
    Toivosta tulee varmasti yhtä kiltti ja aikaansaava kuin Hiljasta. Tekevälle sattuu, jos ei muuta niin putoaa sitteristä, mutta kyllä sitä vielä kerkiää.....

    ReplyDelete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?