Thursday, 12 December 2019

Luukku 12: Saksalaisella joulutorilla

Koska kierrätys on muotia, tämä luukku sisältää käytettyä materiaalia. Saksalainen joulunaika ei ole mitään ilman joulutoreja, mutta en vauvan kanssa ole ehtinyt toreilemaan kuin yhden pikaisen glühweinin verran. Torit ovat kuitenkin aina samanlaisia, joten siksi tässä viime vuonna kirjoittamani juttu, olkaapa hyvät.

Saksalaiset ovat jouluhullua kansaa. En tiedä, kumpi syntyivät ensin, joulufanaattisuus vai joulutorit mutta ne tukevat toisiaan aika hyvin. Kölnin keskustan alueella on seitsemän joulutoria: satamassa, tuomiokirkolla, vanhalla torilla, uudella torilla, Chlodwigplatzilla, Rudolfplatzilla sekä Stadgartenissa.

Jokaisella torilla on oma imagonsa, mikä näkyy kojujen ulkoasussa ja myytävissä ruuissa. Vanhan kaupungin joulutori on joulutonttujen tai paikallisesti Heinzelmännchenien tori, ja siellä voi luistella tai pelata curlingia. Neumarktin tori on enkeliteemainen ja oma suosikkini. Puista roikkuu valkoisia tähtiä, myyntikojut ovat sinivalkoisia ja enkelit kiertävät torilla jakamassa lapsille karkkia.  Tällä torilla on myös useammin tilaa liikkua kuin muualla. Stadgartenin torilta taas saa luomuglühweinia ja paikallisten artesaanien tuotteita.
Näiden lisäksi keskusta-alueen ulkopuolella on pienempiä toreja ja lähikaupungeissa ja -kylissä omansa eli jokaiselle löytyy varmasti oma suosikkitori. Onkin lähes mahdotonta asua Saksassa ja olla törmäämättä joulumarkkinoihin, jotka avautuvat marraskuun loppupuolella ja sulkeutuvat aatonaattona.
Mitä joulutoreilla sitten tehdään?

Konseptiin kuuluvat makkarat ja muut hyvin lihaisat ruoka-annokset mutta toki lihattomiakin herkkuja, kuten lettuja ja liekitettyä lohta, löytyy. Olen kuullut, että ruoka-annokset tehdään tarkoituksella sen verran pieniksi, että ostaja tarvitsee niitä nälkäänsä useamman. 
Syömisen jälkeen juodaan pari glühweinia, minkä jälkeen voi pienessä hiprakassa lähteä tekemään ostoksia joulutorien lukuisista tavarakojuista. Suosittuja tuotteita ovat erilaiset joulukoristeet ja muut koriste-esineet, käsin tehdyt hatut, laukut, pussukat ja sukat, Köln-aiheinen tavara sekä erilaiset pestot, sinapit ja kastikkeet.
Kierroksen jälkeen voi palata taas glühwein-kojulle, jotka tosin sulkevat ovensa jo klo 22. Joulutoreilla vallitsee sama sääntö kuin karnevaaleilla: ilo on ylimmillään iltapäivällä ja loppuu aikaisin illalla.
Sunnuntainen kierroksemme päättyi kuitenkin, kuten niin valitettavan usein: pakomatkalla kahvilaan. Kaatosade yllätti joulutoreilijat kesken pahimman iltapäiväruuhkan. Ensin odotimme sateen loppumista glühwein-kojulla, sitten ruokaständillä sipsiperunoita ja hapankaalia syöden. Kun sade vain yltyi, oli pakko hypätä bussiin ja ajella idyllisen kahvilan lämpöön.

Muutama vuosi sitten jouduimme vaihtamaan joulutorilta baariin, koska ilma oli liian lämmin, jotta glühwein olisi maistunut. Optimaalisin toreilukeli onkin viileä ja kuiva sää, johon saa pakata sopivasti vaatetta päälle (paksut sukat ja tuplahuivitus ovat joulutorilaisen vakiovaristeet) ja jolla glühweinin juominen oikeasti tulee tarpeeseen.


Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?