Tuesday 24 December 2019

Luukku 24: Kaikkein rakkain joululahja

Viime joulu oli kummallinen. Heräsin öisin syömään, ahmin mandariineja ja päiväunia enkä saanut juoda punaviiniä. Ja se jos mikä kuuluu jouluun. Vatsastani valtasi paikkaansa pieni sentin mittainen toukka, joka oli tekevä minusta äidin. Vihdoin hän oli tulossa, ja pari viikkoa joulun jälkeen näimme ultrassa, että kaikki on juuri niin hyvin kuin olla voi.

Tämäkin joulu tulee olemaan outo, erilainen ja uusi, sillä nyt tuo toukka repii auki lahjapaketteja, laittaa suuhunsa kaiken, mitä eteen tulee, kääntyilee ja venkoilee ympäri lattiaa ja höpöttelee silloinkin, kun kukaan ei ole kuulemassa.
Pieni lapsi tekee joulun sanotaan, ja niin se taitaa olla. Monen aikuisjoulun jälkeen on erilaista, kun mukana on myös lapsi. Eihän Toivo tästä joulusta vielä mitään ymmärrä, mutta eilen näytti siltä, että isovanhempien joulutunnelma alkoi siitä, kun hän saapui paikalle. Lapsi tuo paljon iloa mukanaan ja antaa vain olemalla olemassa. Niinhän sen kuuluisi olla, mutta se on silti upeaa.

Ihmeellistä onkin äitinä seurata, mikä vaikutus lapsella on lähiympäristöön. Miten kiitollinen olenkaan siitä, että lapsen elämään kuuluu paljon ihmisiä ja hän saa niin paljon rakkautta. Minä en ole kyynelehtinyt äidiksi tuloa juurikaan, mutta olen pyyhkinyt silmäkulmia seuratessani vauvan  aikaansaamia reaktioita. Ei kenenkään pitäisi joutua "ansaitsemaan" rakkautta, mutta se, miten paljon välittämistä pieni lapsi kerää, tuntuu välillä uskomattomalta. Ja äitinä tietysti ihanalta.

Tänä jouluna taidan siis antaa itselleni taas lasin punaviiniä, sillä vauva juo iltaisin pulloa. Lahjatoiveeni taas ovat paremmin nukutut yöt, mutta saa nähdä. Muuta minä en tänä vuonna tarvitse mitään, sillä paras lahja on jo tässä.
Hyvää ja rakkaudentäyteistä joulua kaikille blogini lukijoille!

P.S. Itse asiassa sain myös ihanan pienen lahjan: mies antoi minun nukkua aattoaamuna ja talsi vauvan kanssa loma-asunnosta vanhempiensa luo, niin että sain heräämisen jälkeen olla vielä hetken rauhassa <3 Tämä on rakkautta jos mikä.


Blogin joulukalenteri:
Luukku 11: Pikkujoulut
Luukku 15: Muista rentoutua
Luukku 18: Lunta Kölnissä
2 comments on "Luukku 24: Kaikkein rakkain joululahja"
  1. Paljon rakkautta ja iloa tuosta kirjoituksestasi huohkuu. Lapset ne kyllä muutta joulun jouluksi, vaikka poikani onkin jo 16, on silti ihanaa ja jokseenkin yllättävää kun hän tulee halaamaan ja kiitämään hyvästä ruuasta ja lahjoista. Ihanaa joulua teille kaikille! Frohes Fest!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos jouluntoivotuksista!
      Joskus katselen tuota vauvaa ja mietin, miten kummallista on, että hänestä kasvaa teini ja sitten joskus iso mies.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?