Friday, 20 December 2019

Luukku 20: Fetapinaattinyytit pikkunälkään

Kuulun ihmisiin, jotka syövät kaksi kunnon ruokaa päivässä. Illalla syödään lämmin ruoka, mutta lounas on joko edellisen päivän tähteitä, pikaisesti pilkottu salaatti tai lämmitetty valmiskeitto. En juuri kokkaile itselleni päivällä, mutta en myöskään halua syödä pelkkää leipää vaan jotain kunnollista.

Hyvä syy saada aikaan kunnon lounas onkin kutsua äitikaveri kylään. Koska ikinä ei tiedä, miten vauvan unet menevät, lupaamani lounastarjoilun piti olla helposti ja nopeasti valmistuvaa. Muistin, että pakastimeen tuli edellisviikolla ostettua vanhingossa lehtitaikinaa ja googlasin helppoja ohjeita.

Löysin reseptin Anninuunissa-blogista ja päätin kokeilla. Nämä fetapinaattinyytit sopivat lounaaksi salaatin kanssa mutta myös sormiruuaksi muiden tarjoilujen oheen. Tässä siis oma ohjeeni reseptistä.

Ohje: (16 kpl)
8 lehtitaikinalevyä
Täyte:
  • 150 g pinaattia
  • 200 g kermaviiliä
  • 3 kananmunaa
  • pippuria
  • suolaa
  • 1 sipuli
  • 100 g fetajuustokuutioita
  • 16 kirsikkatomaattia
  • 1 dl emmental-raastetta
  1. Ota lehtitaikinalevyt huoneenlämpöön. Niiden sulamiseen menee ainakin 40 minuuttia, jona aikana voit valmistella täytteet.
  2. Hienonna sipuli.
  3. Sekoita pinaatti, kermaviili, munat ja mausteet kulhossa. Laita reilusti suolaa ja pippuria. Käytin pakastettua lehtipinaattia ja saksin sen pienemmäksi.
  4. Jaa sulaneet levyt kahteen osaan ja painele puolikkaat muffinipellin aukkoihin.
  5. Ripottele nyyttien pohjalle sipulia ja pari fetakuutiota.
  6. Täytä nyytit pinaattiseoksella.
  7. Ripottele päälle emmental-raastetta.
  8. Halkaise tomaatit ja asettele nyyttien päälle.
  9. Paista nyyttejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia.
  10. Anna nyyttien jäähtyä kunnolla ja nosta vuoista tarjolle.

Saksalainen lehtitaikinapakkaus sisälsi kuusi levyä ja muffinivuuassani on 12 koloa eli tein 12 nyyttiä. Yritin valmistaa täytettä hieman vähemmän, mutta taisin silti sulloa nyytteihin liikaa sisältöä, sillä ne pursuivat uunissa hieman yli. Olisi myös pitänyt rauhassa odottaa jäähtymistä, sillä jäähtyneenä lehtitaikina irtoaa vuoista hyvin.

Onneksi tässä ei ollut kyseessä kauneuskilpailu vaan pieni arkilounas. Makuhan on tärkeintä, ja sitä näissä kyllä on, vaikka ensi kerralla laitan mukaan reilummin mausteita. Näitä tulee nimittäin ihan varmasti valmistettua toistekin.
Jos kaipaa lehtitaikinasta tehtyä helppoa ja makeaa välipalaversiota, voin suositella sinihome-viikunatorttuja, joita tein jouluna kolme vuotta sitten. (Leivon tosiaan niin harvoin, että se on melkein aina blogitekstin arvoinen asia :D)
Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?