Thursday 5 July 2018

Ulkosuomalaiset kirjailijat 5: Nina Rousu

Joskus yksi asia johtaa toiseen ja sitten kolmanteen. Nina Rousu on reissannut jo 20 vuotta ympäri maapalloa eri maihin ja kulttuureihin tutustuen. Näiden kokemuksen pohjalta syntyi myös Ninan esikoisteos Joko ollaan perillä (Myllylahti). Annetaan Ninan kertoa itse, miten kaikki tapahtui:
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Nina Rousu, 45-vuotias äiti, seikkailija, maailmanmatkaaja ja kroonisesti ulkosuomalainen elämän sekatyöläinen. Tällä hetkellä asun perheeni kanssa New Delissä, josta seikkailemme ympäri Intiaa ja muualle ihmeelliseen itään. Toimin Delhissä hyväntekeväisyysrahaston puheenjohtajana ja kirjoitan aina kun ehdin.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?
Kohta 20 vuoden mittainen reissu lähti liikkeelle hieman humaltuneesta uudenvuoden aattoillan uhittelusta Barcelonassa ja päätyi noin kymmenen asuinmaan kautta New Delhiin. Välissä piipahdin Afrikan ja Lähi-Idän maissa. 

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Intiasta on vaikea sanoa mitään ainakaan lyhyesti ja ytimekkäästi ja toisaalta Intia suorastaan vaatii kertomaan tarinansa, ja se tarina on jokaiselle eri. Intia on kuuma, kylmä, rikas, köyhä, värikäs, roskainen, kukkiva, saastunut, kirjava ja niin paljon muuta. Jokainen näkee mitä haluaa, mitä valitsee tai joskus vain sen, mitä eteen sattuu. 
Minulle Intia näyttäytyy valtavasta asukasmäärästään huolimatta erityislaatuisina yksilöinä. Monet seisovat uskomattomien vaikeuksien ja sellaisten kamaluuksien ja epäoikeudenmukaisuuksien edessä, jotka saisivat suurimman osan meistä perusleivänpurijoista heittämään hanskat kehään, koska ”Ei tässä nyt voi tehdä mitään.” Mutta nämä yksilöt lähtevätkin ottamaan niitä pieniä askelia, joita tarvitaan miljoonia, jotta suosta noustaisiin. Lopulta he saavat ihmeitä aikaan ja tekevät kaiken auttaakseen muita ihmisiä. Juuri nyt Intia on minulle ihmeidentekijöiden maa - ja sitkeiden vatsatautien.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?
Kun muutimme kolmannen kerran takaisin Lontooseen vuonna 2015, lähtivät lapset kouluun mutta minä en löytänyt töitä. Olin todella maassa, en tiennyt mitä tehdä. Pikkukylä Lontoon liepeillä ahdisti, ja rahat olivat vähissä. Aloin kirjoittaa jotain tehdäkseni, se oli aluksi sellainen maksuton harrastus. Niinhän siinä kävi, että elämäni ehkä vaikeimmista kahdesta vuodesta syntyikin lopulta käsikirjoitus, joka sai kustannussopimuksen. Kirja julkaistiin tämän vuoden huhtikuussa.

5. Mitä kirjoitat?
Esikoisteokseni Joko ollaan perillä? (Myllylahti) on sekoitus matkakertomusta ja kasvukertomusta, lisäksi siinä on ripaus päätöntä kohellusta. Se kertoo seikkailuista ja kulttuurikohtaamisista maailmalla, kun kompassi ja kartta ovat enimmäkseen hukassa. Kirjassa asutaan suurkaupungin humussa, hippikommuunissa, Mosambikin slummissa, trooppisella rannalla ruokomajassa ja lopulta myös diplomaattikortteleissa. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja lukija pääsee kokeilemaan kanssani useita eri ammatteja. Lopulta löytyy myös se suuri rakkaus. Hauskaa materiaalia kertyi myös raskauksista, synnytyksistä ja äitiydestä eri Afrikan maissa. Joko ollaan perillä? on tarina juurettomuudesta ja oman paikan etsimisestä suuressa maailmassa.

Välillä elämä on niin ihmeellistä, ettei siihen tarvitse kuvitella mitään lisää, mutta joskus on mukava paeta todellisuutta fiktion pariin. Juuri nyt opettelen kirjoittamaan fiktiota, mutta samalla väsään sivutoimisesti jatkoa esikoiskirjalle siltä varalta, että jatkolle olisi kysyntää.

6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?
Vahvasti. En osaa erottaa omaa elämääni kokonaan teksteistäni, en edes fiktiosta. Ja kun melkein koko aikuiselämä on vierähtänyt ulkomailla, en tiedä, osaisinko edes kirjoittaa tekstiä, joka tapahtuisi pelkästään Suomessa. Ehkä sitäkin pitää vielä kokeilla, sitten paluumuuton jälkeen.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?
Ensimmäinen kirjani lähti syntymään niin, että menin Googleen ja kysyin ”Miten kirjoitetaan kirja?”, ja sieltä saamillani eväillä lähdin naputtamaan. Olen toki aina lukenut paljon, joten tiesin kyllä millaisia kirjat ovat, mutta kirjoittamisesta en tiennyt mitään. Tämä on siis ollut melkoinen oppimiskokemus! Rutiineja en ole vielä ehtinyt kehittää, mutta toivottavasti seuraava kirja syntyy näiden kokemusten pohjalta vähän helpommin kuin ensimmäinen. 

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?
Tämä on vaikeaa ja minua hävettää, miten huono suomen kielen taitoni nykyään on. Yhdyssana- ja pilkkusäännöt olen unohtanut jo aikapäivää sitten. Onneksi minulla on asiansa osaava kustannustoimittaja, jolle olen kyllä varmaan aiheuttanut monia harmaita hiuksia...
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?
Olemme juuri Suomessa lomalla, ja 9-vuotias poikani sanoi loman ensimmäisenä aamuna: ”Täällä Suomessa on ihan kaikki mitä ihminen tarvitsee! On sushia ja myslipatukoita ja perhe ja paras kaveri!” Perheessämme jokainen kaipaa eri asioita Suomesta, ja yhdessä kaipaamme ihan kaikkea. Mutta voisi sitä vielä ehkä ainakin yhdessä uudessa maassa asua ennen kuin asettuu Suomeen...



2 comments on "Ulkosuomalaiset kirjailijat 5: Nina Rousu"
  1. Näitten ulkosuomalaisten kirjailijoiden jutut ovat todella mielenkiintoista luettavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! <3 Näitä on myös tosi mielenkiintoista tehdä!

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?