Friday 6 December 2019

Luukku 6: Sankt Nikolaus

Oli ensimmäinen syksyni Saksassa yhdeksän vuotta sitten. Aamupalalla mietin, että ensin töihin ja sitten illalla Suomalaiselle merimieskirkolle konsulaatin (silloin Hampurissakin oli vielä sellainen) itsenäisyyspäiväjuhliin. Menin laittamaan kenkiä jalkaani ja hämmennyin.

Kengästäni sojotti suklaapatukka.

Ainoa keksimäni selitys oli, että se on pudonnut kämppikseltäni ostosreissulla. Väärin. Myöhemmin selvisi, että suklaa oli tarkoituksella kengässä, koska oli Saint Nikolaus eli pyhän Nikolauksen päivä. Kaikki lapset asettavat nimittäin illalla kengän tai lautasen ovensuuhun, ja aamulla siihen on ilmestynyt suklaata. Tattadaa!

Pyhä Nikolaus on yksi katolisen kirkon rakastetuimpia pyhimyksiä, ja Nikolauksen päivä on samanlainen valonpilkahdus talveen kuin kotimainen Lucia. Päivää on vietetty jo keskiajalla. Sen viettoon kuului lahjojen antaminen lapsille ja köyhille. Ilmeisesti amerikkalainen Santa Claus on Nikolauksen perintöä, huhutaan. Katolisessa Saksassahan ei sinänsä tunneta joulupukkia, koska ensin on Nikolauksen päivä ja sitten Jeesus-lapsi tuo jouluaamuna lahjat.

Mielenkiintoista muuten sekin, että kun Suomessa kirjoitetaan lahjatoiveet joulupukille, Saksassa ne voi lähettää Nikolaukselle, jolla on tietysti oma postitoimisto.

Joulunalusaikaan tai vuodenkiertoon muutenkin saa aika monta kivaa juhlaa, jos muistaa oman maansa perinteet ja omii rinnalle uuden asuimaan tavat. Nyt voinkin viettää joulukuun kuudetta katsellen itsenäisyyspäivän vastaanottoa suklaata mussuttaen. Edellyttäen, että olen muistanut laittaa kenkäni ovensuuhun.

*Tekstin Nikolausta koskevat tiedot on poimittu Stuttgarten Nachrichten -lehden artikkelista.

Lue myös:





2 comments on "Luukku 6: Sankt Nikolaus"
  1. Kuten kirjoitit Saksassa on monenlaisia juhlatapoja mm. adventti- ja joulunaikana. Ne ovat kuitenkin saman alkuperän erilaisia muunnoksia kuten Suomessakin. Vain tonttuperinteet ja olkipukki (oikeastaan kauris horokooppimerkin mukaan) ovat pohjoismaisia perinteitä. Hyvä Tuomas (22.12.)joulun tuopi.
    Lapset voivat lähettää toivomuskirjeensä valinnaisesti myös Kristuslapseslle enkelien postitoimistoon . Saksassa on oikeasti olemassa nimittäin sekä Engelskirchen että St. Nikolaus nimiset paikkakunnat, joissa on joulupostitoimisto.
    Perinteet eivät ole kiveen hakattuja ja muuttumattomia. Suomalaiset porot eivät lennä, ja täällä Reinin rannoilla on jouluna vesikelit. Siksi joulupukin on pakko lähettää (puolisuomalaisille) lapsille lahjat Suomesta postitse ja Kristuslapsi hoitaa ne salaa kuusen alle.
    Silti voi laulaa riemurinnoin Petteri Punakuonosta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä hauskaa, millaisia muunnoksia eri maissa on samoista perinteistä. En muuten aikaisemmin tiennyt, että täälläkin on niin monta postitoimistoa lasten kirjeille. Minulle ainoa oikea joulupukki asuu Korvatunturilla ja hänhän ne lahjat tuo, heh.

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?