Monday 16 December 2019

Luukku 16: Saksalaiset joulukeksit

Käykö teillekin usein niin, että vaikka resepti on nenän alla, tulee kuitenkin tehtyä jotenkin muuten? Pidän leipomisesta, mutta en leivo usein, joten jokainen kerta on vähän säätöä. Kun leipoo keksejä kerran vuodessa, saa aina opetella uudestaan. Parina viime vuonna olen tehnyt suomalaisia piparkakkuja, mutta tänä vuonna halusin kokeilla saksalaisia joulukeksejä. 

Kun Suomessa syödään säntillisesti yhdenlaisia pipareita, täällä klassisten joulukeksien valikoima menee toiselle kymmenelle. Jos kuitenkin pitäisi nimetä yksi perinteinen keksi, joka löytyy monista joulupöydistä, se on pieni tähden mallinen, mukavan kostea pipari, jonka päällä on tomusokerikuorrutus. Niitä päätin minäkin tehdä.

Zimtsterne, kuva Pixabay
Sain ohjeen uudelta äitituttavalta, jonka tekemiä keksejä maistelin muutama viikko sitten. Näiden joulukeksien salaisuus on hasselpähkinässä ja kanelissa. Muuten taikina on suomalaisiin pipareihin verrattuna varsin mieto. Ohjeen nimi onkin yleensä kanelitähdet tai kanelikeksit (Zimtsterne).

Vauva ja flunssa ovat valvottaneet tällä viikolla kovin, joten aamulla tuntui lähes ylivoimaiselta alkaa tavata saksankielistä reseptiä, vaikka leipoa halusinkin. Onneksi mies oli kiltti ja valmisti taikinan sillä aikaa, kun minä otin pienet torkut.

Kun voimia oli kerätty tarpeeksi, aloin leipoa. En löytänyt tähän hätään pientä tähtimuottia, joten käytin perinteistä piparimallia ja sydäntä. Taikina oli suomalaiseen piparitaikinaan verrattuna paljon tahmeampaa ja tarttui helposti kiinni. Se ei myöskään maistunut yhtä hyvältä. Tein neljä pellillistä pikkuleipiä ja vasta viimeisten kohdalla löysin optimaalisen paksuuden. 

En myöskään sivellyt keksejä kananmunankeltuaisella tai päällystänyt niitä tomusokerimössöllä. Kaikki ylimääräinen oli jätettävä pois, sillä kesken paistamisen jouduin myös imetyshommiin. Uunin kanssakin on aina niin ja näin, ja optimaalisen paistoajankin keksin vasta parin pellillisen jälkeen. Ensimmäisistä satseista tuli liian rapeita.

Voin kuitenkin taputtaa itseäni olkapäähän, että tämän tylsän tautiviikon päälle sain sentään jotain aikaan. Lasinen keksipurkki on täynnä edes kerran vuodessa.


Jos taas ensi vuonna innostun leipomaan, yritän muistaa kaiken tänään oppimani, vaikka tuskin muistan, ja lopputulos lienee muuta kuin reseptin kuvissa. Makuhan se on kuitenkin tärkeintä, vai mitä.

Saksalaisistakin joulukekseistä tuli hyviä eli pehmeän pähkinäisiä, mutta taidan palata tuttuun ja turvalliseen eli suomalaisiin pipareihin. Täytyyhän Toivonkin päästä toisen kotimaansa makuihin ja perinteisiin kiinni.

Blogissa on aikaisempinakin vuosina leivottu pipareita:
2016: Joulupiparit (joista ei tullut sen näköisiä kuin ohjeessa)
2 comments on "Luukku 16: Saksalaiset joulukeksit"
  1. Ensi vuonna kannattaa Toivon kanssa aloittaa leipomiset Butterkeseistä (voikeksejä). Ovat helpompia kuin siirappileivät, ja samasta perustaikinasta saa jo ne toistakymmentä variaatiota. Ja parasta on, että ne ovat niin helppoja, että on lähes mahdoton saada niitä epäonnistumaan. Kaikki äidit, päiväkoti- ja alkoulunopettajat tekevät lasten kanssa Butterkekse. Mitä luulet, miksi joka kaupassa ja joulumarkkinoilla on massoittain tarjolla piparkakkumuotteja? Ensi vuonna Toivokin pääsee Butterkeksien tekoon, isompana sitten niitä koristelemaan taiteellisesti sokerivesikuorrutuksella strösseleillä, nonparelleilla ja millä tahansa makealla. Pikkuleipien teko on niin hauskaa, että Rolf Zuckowski on omistanut sille suositun lastenlaulunkin "In der Weihnachtsbäckerei" (joululeipomossa). Kahden kulttuurin lapsella on kaksinkertainen ilo pipareista alkaen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkistä! Olen sellainen kokki kolmonen, että taidan tosiaan jatkossa etsiä vain kaikista helpoimmat reseptit :D Kahden maan kansalaisella on tosiaan etunsa, kuten suuri määrä keksejä.
      Laulu on minulle tuttu, sillä sitä hoilaavat kaikki nappulat näin joulun alla...

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?