Thursday, 30 April 2020

Ulkosuomalaiset kirjailijat 25: Wilma-Emilia Kuosa

Kuva: Anita Herkman
1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen helsinkiläinen taiteilija Wilma-Emilia Kuosa. Koulutukseltani olen tanssija-tanssinopettaja. Olen erikoistunut jazztanssiin, sen tutkiminen on suuri intohimoni kirjoittamisen lisäksi.  Työskentelen taiteen vapaalla kentällä kansainvälisesti ja monialaisesti Nizzasta käsin.  Keikkailen laulavana tanssija-runoilijana ja tanssinopettaja-koreografina.

Äitini on määritellyt tämän kaikista osuvimmin: minulla on multiartistinenhäiriö. Tanssi on minulle elämäntapa, jonka parissa monet taiteenalat sulavat pensselikseni. Olen työskennellyt vapaalla kentällä tanssija-koreografina tehden tilaustöitä niin Ylelle kuin drag queeneille siitä asti kun olin 16-vuotias. Tanssinopettaminen on tärkeä osa praktiikkaani.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Etsin pitkään ammatillista koulutusta, jossa voisin erikoistua jazztanssiin. Lopulta löysin Gianin Loringettin johtaman OFFJAZZ-tanssikorkeakoulun Nizzasta, Ranskan Rivieran sydämestä. Rakastuin jo koetanssiviikolla sekä kouluun että alueeseen ja muutin Nizzaan vuonna 2010. Vuosien varrella olen välillä asunut Suomessa töiden takia mutta aina palannut Nizzaan.

Kymmenen vuoden aikana Nizzasta on tullut ensisijainen kotini ja ystävistä perhettä. On myös ihanaa tuoda ystäviäni tutustumaan Suomeen. Nizzan parhaita puolia on sen kansainvälisyys ja sijainti, sieltä on helppo liikkua muuallekin.
Kuva: Claudy Perini
3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Ranska on taidehistoriallisesti huikea paikka, sillä sieltä löytyy paljon taidetta ja historiaa. Pelkästään Rivieran seutu pursuaa museoita ja arkkitehtuuria. Koen, että Ranskassa kulttuurielämää vaalitaan ja taiteilijoita arvostetaan. Nizzassa on upea taiteilija-yhteisö, jonka kanssa teen paljon yhteistyötä. Käymme toistemme tapahtumissa ja vierailemme ristikkäin projekteissa. Eri taidemuodot sekoittuvat ihanasti katukuvassakin. Katutaiteilijat kuuluvat kaupunkiin, ja aina jostain kuuluu musiikkia. Ilmapiiri Nizzassa on vapaa, jokaisen projektille on tilaa.

Ranska on kulinaristin unelma ja lähituotettuja elintarvikkeita on helppo saada sopuhintaan. Yhteisöllisyys näkyy myös ruokakulttuurissa, sillä tapoihin kuuluvat yhteiset illalliset ja etenkin apérot ennen illallista. Apéro on siirtymävaihe töistä syömään, ja silloin kokoonnutaan terassille lasillisen äärellä. Tätä tehdään läpi vuoden - jos vaan säät sallivat.

Yhteisöllisyys näkyy myös kaupankäynnissä, sillä aina on menossa markkinat, kirpputori tai karnevaali, ja niiden yhteydessä paikalliset käsityöläiset ja muut pienyrittäjät pääsevät myymään kojuista tuotteitaan. Nizzassa kaikki tärkeät kohtaamiset tapahtuvat aina ulkona, raittiissa ilmassa auringon alla. Poikkeuksena tietysti kulttuurielämä, joka vaatii toisinaan näyttämön tai gallerian. Poskisuudelmat vaihtuvat ja small talk raikaa kadulla ennen ja jälkeen tapahtuman.

4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Olen aina käsikirjoittanut poikkitaiteelliset tanssiteokseni runojen keinoin ja piirtäen tulevat näyttämötilanteet paperille. Kun esikoiseni Titaanisydämen anatomia alkoi rakentumaan, siitä piti tulla ensin neljäs esitykseni mutta teksti alkoikin elää omaa elämäänsä. Pian huomasinkin jo kirjoittavani esikoisrunokirjaani. Tyylini on vahvasti tarinankerronnallinen eli kirjoitan runoromaaneita. Aion tuoda kirjani myös näyttämölle.

Pari vuotta käsikirjoitusta pyöriteltyäni aloin kaipaamaan mentoria tai kustannustoimittajaa ja lähdin etsimään niitä.

Tärkeä eteenpäin kuljettanut tapahtumaketju alkoi, kun uskaltauduin ottamaan yhteyttä Arno Kotroon ja pyysin häntä lukemaan runojani. Nyt hän on toiminut mentorinani jo muutaman vuoden, ja se on antanut uskoa kirjoittamiseen. Hovilukijat ovat mielestäni todella tärkeitä. Rohkaisen hankkimaan myös entuudestaan tuntemattomia hovilukijoita, sillä heiltä saa tuoretta perspektiiviä. Sain kustannussopimuksen reilu vuosi sitten Basam Booksilta, ja kirjani julkaistiin osana uutta Puhuttava runo-sarjaa. On upeaa olla osa uutta runoilija-kollektiivia!
5. Mitä kirjoitat?

Titaanisydämen anatomia runoromaani julkaistiin Basam Booksilta 29.1.2020. Nyt tekeillä on jo jatko-osa, joka kertoo kirjan naispäähenkilön tarinaa eteenpäin. Miten selviytyä elämästä ja sydänsuruista hajottavan suhteen jälkeen ja ilman alkoholisoitunutta kumppania?

Ennen kirjoja kirjoitin tanssilähtöisiä monitaiteellisia näyttämöteoksia, joissa tekstini muuntuvat tanssiksi, lauluksi ja puheeksi. Minua kiinnostaa kovasti myös laulujen sanoitus ja suunnitteilla on esikoisromaani.

Ensimmäinen ranskankielinen runoni julkaistiin ranskalaisessa runolehdessä kesäkuussa. Tulevaisuudessa aion kirjoittaa enemmän myös ranskaksi ja englanniksi, jotka ovat minulle yhtä luontevia kieliä kuin suomi.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi?

Aluksi olin huolissani siitä, että äidinkieleni kärsisi ulkomailla asumisesta. Niin ei kuitenkaan ole käynyt vaan koen, että kieleni on rikastunut, kun eri kulttuurien sanonnat ja ilmaisukeinot sekoittuvat kielessäni. Myös sanavarastoni kasvaa, sillä jokaisessa kielessä on sanastoa, joka toisessa jää paitsioon.

Ulkomailla asumisesta saa hyvää perspektiiviä siihen, miten asiat ovat kotimaassa. Vertailupohjaa on loputtomiin ja pinttyneet tavat kussakin kulttuurissa naurattavat, kun suvaitsevaisuus kasvaa. Mieleni maisemat ovat Rivieran kauneudella kyllästetyt ja toivon voivani tuoda tätä ehtymätöntä kukkaloistoa ja tulvivaa valoa toiseen runoteokseeni.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Luen ja kirjoitan aina montaa eri kirjaa päällekkäin. Työpöydälläni on aina kesken erilaisia teoksia ja vielä useampia muistikirjoja. Kun aloitan uuden isomman projektin, kirjoittelen sitä ensin pari vuotta itsekseni. Hylkään sen välillä kokonaan kuukausiksi, kunnes taas palaan tuorein silmin tekstin äärelle. Välillä pidättäydyn kirjoittamisesta kokonaan välttääkseni itseni toistamista. Toisinaan taas luen kuin hullu, ja sitten en avaa yhtään kirjaa muutamaan kuukauteen, kun tanssitreeni vie mukanaan. Työskentelyni on aaltoilevaa ja rytmittyy taiteilijaresidenssien mukaan. Residensseissä voi aina luvan kanssa sukeltaa yhteen projektiin ja antaa muiden asioiden odottaa omaa hetkeään.
8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Minulla on aina suomenkielisiä kirjoja mukanani. Tapoihini kuuluu lukea suosikkejani uudestaan ja uudestaan, niin että osaan ne melkein ulkoa. Ainakin Tove Jansson ja Edith Södergran kulkevat matkassani. Olen todella innostunut suomalaisesta nykyrunoudesta ja uusista kirjoittajista, joten haalin heidän teoksiaan Suomen visiiteiltä. Odotan jo kovasti, milloin saan käsiini Kasper Salosen esikoisen ja Harri Hertellin uusimman! Seuraan Suomen asioita aktiivisesti netissä lehdistä ja sosiaalisesta mediasta.

Puhelut ja mailit ystävien sekä perheen kanssa pitävät myös huolen siitä, että käytän äidinkieltäni viikoittain, silloin kun suomalaisia projekteja ei ole meneillään.

BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä?

Suomesta kaipaan eniten läheisiä ihmisiä. Perhe ja ystävät sekä huikeat kollegat, joiden kanssa saan työskennellä, tuntuvat välillä olevan turhan kaukana. Kaipaan myös Suomen keikoilleni laulamaan ja runoilemaan ihanan tutun yleisön eteen. Tanssioppilaitani on myös ihanaa nähdä aina, kun käyn Suomessa pitämässä kursseja. Yleensä opetan tanssia Suomessa loppukesästä ja joulun ympärillä ja silloin ehdin taas tapaamaan kaikkia tärkeitä ihmisiä töissä ja vapaalla!


www.wilma-emiliakuosa.com
www.instagram.com/wilma_emilia_kuosa/
FB @wilmaemiliakuosa.com
#danceyourheartoutsessions

Sarjan osat:

Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?