Thursday, 7 May 2020

Ulkosuomalaiset kirjailijat 26: Eveliina Talvitie


Kuka olet ja mitä teet?

Olen Eveliina Talvitie, Tallinnassa vuodesta 2017 lähtien asunut kirjailija ja toimittaja. Ennen vapaaksi taiteilijaksi heittäytymistäni olen toiminut tv-toimittajana ja -juontajana (YLE), uutistoimittajana sekä viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden parissa. Minuun on liitettävissä myös määreitä kuten sosiaalinen erakko ja feministi. 

Miten päädyit asumaan ulkomaille?

Päädyin asumaan Viroon erinäisten elämänmuutosten risteyspisteessä. Olin jo useamman vuoden harkinnut päivätyöstä irtautumista, koska kirjojen kirjoittaminen ja muut projektit veivät koko ajan enemmän aikaa. Vuonna 2017 sitten lopulta irtisanouduin.

Työstin silloin valokuvaajapuolisoni kanssa laajaa yhteisprojektia, joka vei meitä eri maihin. Kiersimme myös paljon vanhalla asuntoautolla ja nautimme sen tuomasta riippumattomuudesta. Aivan pelkiksi kiertolaisiksi meistä ei kuitenkaan ollut. Tarvitsimme tukikohdan ja sellaiseksi valikoitui Tallinna, joka on molempien mielestä kiehtova, pienisuuri kaupunki.
Kuva: Jyri Pitkänen
Kerro nykyisestä asuinmaastasi.

Virossa on valtavasti upeaa luontoa, luonnonvaraista merenrantaakin silmänkantamattomiin. Pidän myös tallinnalaisesta luovasta ja  vapaasta kaupunkikulttuurista. Asumme Telliskiven alueella, joka on neuvostoaikaisiin teollisuusrakennuksiin rakennettu luova keskus gallerioineen, suklaapuoteineen, klubeineen ja ravintoloineen. Epidemia on nyt sulkenut kaiken toiminnan, ilmassa on odotusta.
Kuvat: Jyri Pitkänen
Viro on maailman uskonnottomimpia maita. Sanotaan, että taiteella ja kulttuurilla on senkin takia niin iso merkitys. Itsenäistymisen jälkeen talous kasvoi nopeasti - ihmiset ovat täällä yritteliäitä. Kun yksi yritys kaatuu perustetaan seuraava. Toivottavasti Viro on valmis myös seuraavaan jälleenrakentamiseen, joka varmasti on edessä epidemian jäljiltä. 

Kokemukseni on, että virolaiset ovat suoria ja ystävällisiä. Vaikka heitä pidetään suomalaisten tapaan varauksellisina, meillä on ollut onni saada monta paikallista ystävää, jotka ovat auttaneet sopeutumisessa.
Kuva: Jyri Pitkänen
Viro tuntuu jo kotimaalta. Suomessa kuljen nykyään jollain tapaa turistina, vaikka tietysti synnyinmaalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessä.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Minusta tuli kirjailija, koska minusta ei oikein voinut olla tulematta. Kirjoittaminen on ollut olennainen osa identiteettiäni koko elämäni ajan. Kirjailijuudeksi kirjoittaminen muuttuu mielestäni kuitenkin vasta sitten kun oma idea, ilmaisu ja ajattelu kehittyvät muotoon, jolle on löydettävissä yleisö. Toimittajataustan takia minulle on ehkä ollut tärkeää saada tekstejäni ja kirjojani julkaistuksi. Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki kirjoittaminen on arvokasta.

Mitä kirjoitat?

Ensimmäiset kuusi kirjaani ovat olleet asiaproosaa ja keskittyneet paljolti naisten oikeuksiin, tasa-arvoon ja feminismiin. Vuonna 2013 ilmestyi kirjani Keitäs tyttö kahvia (WSOY), joka kertoi suomalaisista poliitikkonaisista politiikan portailla. Muutamaa vuotta myöhemmin yhdistin kaunokirjallista ja tietokirjallista sisältöä teoksessa Hieno vai huono (WSOY), joka kertoi naisen maineesta 12 fiktionalisoidun tarinan kautta. Miten helvetissä minusta tuli feministi (WSOY 2016), sitoi humoristisesti omaelämäkerrallisia kokemuksia laajempaan yhteiskunnalliseen analyysiin. Vuonna 2018 julkaistiin Noin 10 myyttiä feminismistä, (SKS) joka pohjaa keskusteluuni Maryan Abdulkarimin kanssa.
Viime vuonna ilmestyi vammaisten lasten arjesta 11 eri maassa kertova Erilaiset sekä suomen- että englanninkielisinä versioina. Kirja kertoo monivuotisesta projektista, jota olen työstänyt valokuvaaja-dokumentaristipuolisoni Jyri Pitkäsen kanssa. Kirjan julkaisemisen yhteydessä avautui projektista kertova  näyttely Tallinnan Dokfoto Keskuksesta. Sieltä näyttely siirtyi Helsinkiin, Kulttuurikeskus Stoan galleriaan. Toivottavasti rajat aukeavat ja näyttely pääsee esille myös muihin maihin, mikä on ollut suunnitelma.  

Viime kesänä ilmestyi ensimmäinen puhtaasti fiktiivinen teokseni Kovakuorinen (Into Kustannus). Se kertoo kahden tytön välisestä ystävyydestä joka kantaa aikuisuuteen asti, petollisuudesta ja uskollisuudesta sekä toden ja kuvitellun häilyvästä rajasta, jota käsitellään mielentilatutkimuksessa. Seuraava romaani on jo työn alla, usean muun kirjoitusprojektin ohessa. Romaani on kuitenkin mielestäni kirjoittamisen kannalta vaativin ja edellyttää jossain kohtaa täydellistä keskittymistä. 
Pian julkaistava tietokirjani kantaa nimeä Vanha nainen tanssii (Into Kustannus) ja pohtii naisen vanhenemista: https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/vanha-nainen-tanssii/

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Olen kirjoittajana kurinalainen ja fanaattinen. Kun keskityn, keskityn kunnolla. Ympäröivä maailma ja muut ihmiset unohtuvat, mutta samalla käy kuten monelle muullekin kirjailijalle: Kaikki mitä lukee, kuulee, näkee ja kohtaa alkaa mystisellä ja hermoja raastavallakin tavalla liittyä työn alla olevaan teokseen.

Kirjailijana sitä on aika itsekeskeinen. Jonkun aikaa, muutaman vuoden, ehkä pitempäänkin elää siinä harhassa, että oma teksti on tärkeintä mitä voi olla. Eihän se tietenkään niin ole. Kun työ on valmis, kaivautuu luolastaan ja tajuaa, että maailma pärjäisi ihan hyvin ilman meikäläisen ajatusrakennelmia. Kunnes saa taas uuden idean ja kaivautuu takaisin luolaansa.
Kuva: Jyri Pitkänen
Kirjoitan paljon oman sohvan nurkassa, mutta olen myös kirjoittanut erilaisissa residensseissä ja vuokrannut huoneita eri maista. Tähän mennessä tekstejä on syntynyt Viron lisäksi Gotlannissa, Beninissä ja Italiassa. Karenssien ja kieltojen maailmassa haaveilen siitä, että pääsisin kirjoittamaan jonnekin uuteen ja outoon ympäristöön. Koen sellaisen aina luovaksi. Tällä hetkellä yhtä mahdoton on toki ajatus siitä, että lainaisin ystävän mökkiä Porin Yyteristä, lapsuuteni maisemista, joita kieltämättä tällä hetkellä kaipaan.

Sarjan osat:


Be First to Post Comment !
Post a comment

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?