Monday 25 May 2020

Ulkosuomalaiset kirjailijat 27: Merita Mattila

1. Kuka olet ja mitä teet? 

Olen Merita Mattila, kotoisin Tammelan Torrolta ja asunut pian 12 vuotta Ghanassa Länsi-Afrikassa (välissä yksi vuosi Tallinnassa), mieheni ja neljän koiran kanssa. Meillä on Ada Foah:ssa Volta-joen ja Atlantin kupeessa Ezime Guesthouse & Pizzeria, ja lisäksi rantabaari Barefoot. Olen entiseltä ammatiltani yliopisto-opettaja ja tutkija, mutta Suomesta muutettuani (2008) jätin ne hommat miltei kokonaan. Aika aikaa kutakin.

2. Miten päädyit asumaan ulkomaille? 

Mieheni lähti vajaat 20 vuotta sitten keikkahommiin voimalaitoksille (Togo, Benin, Ghana, Sierra Leone), ja kun sain väitöskirjan valmiiksi sekä lupaamani opetukset ja kurssit hoidettua, pakkasin sekarotuisen epileptisen 9-vuotiaan Roope-koiran mukaan ja tulin perässä Ghanaan. Meille molemmille on aina ollut selvää, että jos se vain on mahdollista, muutamme ulkomaille, ja mieluusti lämpimään maahan. Ghana valikoitui kotimaaksi mieheni aiemmin luomien kontaktien ja uusien projektien myötä. 

3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi.
Ghana on aurinkoisten ihmisten aurinkoinen maa. Se sijaitsee Atlantin rannalla Afrikan ”kainalossa”, eli idässä rajanaapurina on Togo, lännessä Norsunluurannikko ja pohjoisessa Burkina Faso. Maa on entiseltä nimeltään Kultarannikko ja mainittu Afrikan Tähti -pelissäkin. Se oli Britannian siirtomaa, mutta itsenäistyi vuonna 1957 ensimmäisenä maana Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Ghanassa on reilut 30 miljoonaa asukasta, sen pääkaupunki on Accra ja se tuottaa mm. kaakaota, kultaa ja öljyä.
4. Miten sinusta tuli kirjailija?

Olen aina tykännyt kirjoittaa, ja jo pienenä kirjoitin heppanovelleja ja muita tarinoita. Äidinkieli on vieraiden kielten lisäksi ollut aina lempiaineitani (matematiikka ei koskaan, vaikka olenkin kauppatieteilijä). Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa purkaa ajatuksia.

Ensimmäisen Ghana- aiheisen kirjani, Oburoni Afrikassa – kourallinen kannettua hiekkaa (2012 Nordboks), jälkeen olen kirjoittanut kaksi muuta omiin kokemuksiini perustuvaa kirjaa, Afrikka Oburonissa – hetkessä hiekkapuhallettu (2017 Nordboks) ja Oburonin paluu - arkea Afrikassa (keväällä 2020 Nordboks).
Kirjani on julkaistu palvelukustanteina. Se on julkaisumuoto, jossa kustantaja ja kirjailija jakavat kirjan painatuksen taloudellisen riskin. Tällöin kustannussopimus on muutoin samanlainen kuin perinteisessä täyskustanteessa, mutta kirjailija sitoutuu ostamaan tietyn osan ensipainoksesta. Itselläni se on osoittautunut sopivimmaksi julkaisumuodoksi etenkin blogiin perustuvissa omakohtaisissa kirjoissani (Oburoni Afrikassa -sarja), koska haluan tekstini uunista ulos melko nopealla aikataululla ja toisaalta omaa yleisöä on jo kertynyt niin kirjoille on kysyntää.

Lisäksi kirjoitin vuonna 2018 fiktiivisen teoksen Antiloopin askeleet, jossa seurataan kolmen ghanalaisen naisen elämää: pienen kylän tytön Abenan, hänen Accrassa yliopistossa opiskelevan isosiskona Doloreksen, ja heidän Lontooseen töiden perässä muuttaneen Rose-tätinsä. 

5. Mitä kirjoitat? 

Yliopistoaikoina kirjoittaminen keskittyi lähinnä journal-artikkeleihin ja opetusmateriaalien kehittämiseen, mutta nykyään saan onneksi kirjoittaa, mitä itse haluan: blogia, kirjoja ja juttuja eri kohteisiin. Blogini löytyy osoitteesta herkkyysmuuttaja.blogi.net. Kirjoissani omakohtaiset kokemukset on höystetty huumorilla, sillä huumori auttaa monessa pulmassa ja kulttuurien sekamelskassa. Antiloopin askeleet on totisempi ja vakavampi teos.
6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi? 

Näkyy erittäin vahvasti, koska kirjoitan arjesta ja kokemuksista täällä. Yritän aina lisätä jotain faktatietoakin omien hajatelmieni mukaan, vaikkapa ghanalaisista tuotteista, kuten ruuista, juomista, tavoista, luonnontuotteista ja niin edespäin.
Nyt korona on täälläkin hyvin paljon esillä. Ghanassa onneksi suhtauduttiin siihen heti alussa hyvin vakavasti, esim. mieheni lentäessa Tallinnasta Amsterdamin kautta Ghanaan (11.3.) ei Tallinnan tai Amsterdamin kentillä ollut vielä minkäänlaisia varotoimia, mutta Ghanan kentällä kaikki haastateltiin (mistä tulee, miten voi), lomakkeet täytettiin ja lämpö mitattiin, kädet oli desinfioitava ja henkilökunnalla oli suojavarusteet jo käytössä. Ebolasta on ilmiselvästi opittu.

7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät?

Kirjoitan blogia pari kertaa viikossa, ja sen pohjalta olen kirjoittanut kolme kirjoistani. Olen tehokkaimmillani aamuisin, ja kello kuuden rantalenkin ja kahvin jälkeen yleensä kirjoitan, ainakin silloin kun pitäisi tehdä firmojen kirjanpitoa tai muuta vähemmän kiintoisaa…

Antiloopin askeleet -kirjalle mietin parhaillaan jatkoa ja vähän olen jo ideoinutkin aitä, mitä tarinan hahmoille tulee tapahtumaan. Ihmistarinoiden lisäksi minun pitää tutkia lisää ghanalaisuutta ja ghanalaisia tapoja ja tuotteita. Onneksi paikallisia ystäviä ja tuttuja on vuosien varrella kertynyt, joten aina voi kysyä vinkkejä, neuvoja tai ideoita. Esimerkiksi ennen Ghanaa en tiennyt, että appelsiinin siementen pureskelu auttaa vatsavaivoihin!

8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä?

Iltalehti, Iltasanomat ja Forssan Lehti pitää lukea joka aamu! Mieheni on suomalainen, vaikka hänen biologinen isänsä on Libanonista, eli hänelläkin on maailmanmatkaaja-geeni, ja puhumme kotona suomea mutta muualla englantia.

Suomalaisten sukulaisten ja ystävien kanssa olen tekemisissä monta kertaa viikossa. Yhteydenpito on nykyaikana onneksi niin helppoa, kun on netit ja whatsapit ja s-postit. Luulen, että juttelen omien vanhempieni kanssa useammin kuin heidän naapurissa asuva isosiskoni tekee. 6000 kilometriä Saharan läpi ei tunnu missään! 
BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä? 

Kaipaan luontoa, hiljaisuutta ja raitista ilmaa! Ada Foah, jossa asumme nykyään, on ghanalaisessa mittapuussa kyläpahanen, mutta täälläkin asuu 20 000 ihmistä. Pienestä maalaiskylästä kotoisin olevaa paikallinen seurallisuus (aina tervehditään puolin ja toisin) välillä väsyttää, ja kaipaan sitä, että voisi mennä koiran kanssa pitkälle metsälenkille ja olla tapaamatta ketään koko matkalla. Mutta kaikkeen tottuu ja itsekin olen varmasti tullut avoimemmaksi Ghanassa asuessani.

Suomalaista saunaa kaipaan aina välillä myös, sillä meidän Suomesta tuomamme tynnyrisauna joutui termiittien tuhoamaksi. Suomalaisista tuotteista ikävöin Fazerin suklaata, raejuustoa, piimää ja toki ruisleipäkin. Vihannekset ja marjat kesäisin/syksyisin ovat Suomessa ihan parhaita! 

Välillä kaipaan Suomesta myös asioiden toimivuutta. Toisaalta en kaipaa pätkääkään Pohjolan byrokratiaa ja tiukkoja normeja. Usein sanotaankin, että ”Afrikassa mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy. Euroopassa kaikki toimii mutta mikään ei järjesty.” Tottahan se.

Sarjan osat:

2 comments on "Ulkosuomalaiset kirjailijat 27: Merita Mattila"
  1. Hieno teksti ja hyvää Afrikka-päivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho! No sattuipa tämän julkaiseminen sopivaan päivään =)

      Delete

Kommentit ovat parhautta. Jättäisitkö käynnistäsi pienen merkinnän?